Henkilökohtaisen avun sisältö ja avustajatuntien käyttö

Vammaispalvelu tekee päätöksen siitä, mihin tarkoitukseen avustajatunteja myönnetään. Päätös tehdään kullekin asiakkaalle yksilöllisen tarpeen mukaisesti – siis sen perusteella, mihin apua tarvitaan ja kuinka paljon.

Henkilökohtaisen avun tunteja voi käyttää päätöksessä määriteltyyn tarkoitukseen. Jos henkilölle on esimerkiksi myönnetty avustajatunteja harrastuksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen (ns. vapaa-ajan apu), ei avustajatunteja voi käyttää kodin siivoukseen.

Kannattaa siis aina tarvittaessa tarkistaa, mitä henkilökohtaisen avun päätöksessä sanotaan siitä, mihin avustajatunteja on myönnetty. Tavallista on, että osa tunneista on tarkoitettu päivittäisiin toimiin ja osa vapaa-ajan apuun.

Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan esimerkiksi päivittäisiä toimia suorittaessaan.

Päivittäiset toimet ovat yleisesti elämässä tehtäviä asioita. Päivittäisiä toimia ovat muun muassa liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen sekä asiointi. Tällaisia toimia ihminen voi tehdä säännöllisesti, päivittäin tai harvemmin. Apua tulee järjestää silloinkin, kun välttämätön avun tarve olisi vähäisempää, mutta kuitenkin jossain määrin toistuvaa.

YK:n vammaissopimuksen lähtökohta on itsenäisen elämän käsite. Itsenäinen elämä tarkoittaa, että vammaisille henkilöille tarjotaan kaikki ne tarvittavat keinot, jotka mahdollistavat valinnanvapauden toteuttamisen, elämän eri osa-alueiden hallitsemisen ja kaikkien omaa elämää koskevien päätösten tekemisen. YK:n vammaissopimusta tulkittaessa on katsottu, että henkilökohtaisessa avussa vammaiselle henkilölle tulee jäädä täysi määräysvalta avun käyttöön.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että lähtökohta henkilökohtaisessa avussa on vammaisen henkilön oma mielipide siitä, mitä tarkoitetaan välttämättömällä avustamisella kotona tai kodin ulkopuolella. Samoin on korostettu, että vammaisella henkilöllä tulee säilyä oikeus itse määritellä, mihin ja missä hän käyttää avustajaa.

Näistä syistä vammaiselle henkilölle tulee jäädä mahdollisuus itse päättää, missä määrin hän käyttää avustajatunteja esimerkiksi liikkumiseen kodin ulkopuolella ja kuinka paljon muihin tehtäviin.

Kuten edellä on kuvattu, päivittäisiin toimiin luetaan kodin siisteydestä huolehtiminen ja muut kodissa tietyin väliajoin tehtävät asiat. Usein asiaa avataan kuvaamalla, että henkilökohtaiseen apuun voivat kuulua tehtävät, joita vammainen henkilö ilman vammaa tekisi itse.

Useat kodin työt ovat sellaisia, joita ihmiset tyypillisesti tekevät säännöllisesti itse, eikä niihin lähtökohtaisesti tarvita ulkopuolista ammattilaista. Tällaisia ovat esimerkiksi viikkosiivous, ikkunoiden pesu, suursiivous ja pihan hoito. Useimmiten tällaiset tehtävät voivat siis kuulua henkilökohtaiseen apuun, jos avustajatunteja on myönnetty päivittäisiin toimiin. Varsin harvoin hyvinvointialue on järjestänyt näihin erillisen palvelun.

Työturvallisuuden varmistaminen on erilaisissa tehtävissä luonnollisesti tärkeää, ja asiassa tulee huomioida työntekijän yksilölliset ominaisuudet, esimerkiksi perehdytyksen ja opastuksen tarve.

Henkilökohtaista apua voidaan myöntää harrastuksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nämä mainitaan vammaispalvelulaissa omana kohtanaan. Usein vapaa-ajan avun tunteja on myönnetty myös palvelutalossa asuvalle henkilölle.

Vapaa-ajan avussa ei ole laissa edellytyksenä, että avustajatunnit pitäisi käyttää kodin ulkopuolella. Harrastus tai sosiaalinen vuorovaikutus voi tapahtua myös kotona kuten elämässä muutoinkin.

Ongelma saattaa usein olla, että henkilökohtaisen avun tunteja on myönnetty niin vähän, että vapaa-ajan tunteja on jouduttu käyttämään pakollisiin päivittäisiin toimiin. Esimerkiksi asiointiapu on kuitenkin tarkoitus vammaispalvelulain mukaan kattaa päivittäisiin toimiin tarkoitetuilla avustajatunneilla.

Joskus vammaispalvelu on saattanut tehdä päätöksen, jossa todetaan, että vain esimerkiksi tietty määrä avustajatunteja voi sijoittua iltoihin, yöaikaan tai viikonloppuun. Jos tällainen päätös on tehty, palkkakuluja korvataan lähtökohtaisesti vain päätöksen rajoissa. Jos päätöksen mukaan viikonloppuna voisi käyttää 10 tuntia henkilökohtaista apua, ei vammaispalvelu lähtökohtaisesti korvaa enempää kuin 10 tuntia.

Kuten edellä on todettu, YK:n vammaissopimuksen tulkinnassa on korostettu, että vammaiselle henkilölle tulee jäädä täysi määräysvalta henkilökohtaisen avun käytöstä. Tämä koskee myös sitä, milloin avustajatunteja voi käyttää. Heta-liitossa on suhtauduttu kriittisesti päätösten aikarajoihin, sillä ne rajaavat liikaa avun käyttöä.

Jos nykyinen henkilökohtaisen avun päätös ei vastaa siihen, milloin avustajatunteja on tarve käyttää, on mahdollista jättää vammaispalveluun kirjallinen hakemus siitä, että päätöstä muutetaan sellaiseksi, että aikarajoituksia ei ole. Uuteen henkilökohtaisen avun päätökseen on mahdollista hakea muutosta. Näissä tilanteissa kannattaa kuvailla, millä tavalla päätös ei vastaa avun tarpeeseen.