Vuosilomat

Vuosilomaa ansaitaan kalenterikuukausittain ajalla 1.4.–31.3. eli niin sanotun lomanmääräytymisvuoden aikana. Sellaista kalenterikuukautta, jolta lomaa kertyy, kutsutaan täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi.  

Vuosiloman tai vapaan kertymiseen työsuhteessa on kolme vaihtoehtoa: 

1. 14 päivän ansaintasääntö 
2. 35 tunnin ansaintasääntö 
3. Vapaaoikeus 

Näiden eri vaihtoehtojen taustalla on se, että lakiin on vähitellen lisätty erillisiä sääntöjä, jotta myös osa-aikatyötä tekevät työntekijät voivat pitää lomaa työstään.  

Työsopimus ja siinä sovittu työaika ratkaisevat, mitä ansaintasääntöä noudatetaan. Joskus voi myös olla, että työsuhteessa on muodostunut sopimuksen veroinen käytäntö, josta vuosiloman ansainta voidaan päätellä. Vaihtelevan työajan sopimuksia käsitellään tässä artikkelissa omana kohtanaan.  

Ansaintasääntöjä ei sovelleta limittäin eli tilapäiset muutokset työajassa eivät muuta ansaintasääntöä. Ansaintasääntö voi vaihtua silloin, kun työaika muuttuu pysyvästi. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun osa-aikainen työntekijä siirtyy tekemään pysyvästi täyttä työaikaa. 

Täytenä lomanmääräytymiskuukautena pidetään kalenterikuukautta, jolloin työntekijälle on kertynyt vähintään 14 työssäolopäivää tai työssäolon veroista päivää. 

Käytännössä 14 päivän sääntö on ensisijainen vuosiloman ansaintasääntö. 14 päivän ansaintasäännön piiriin kuuluvat työntekijät, jotka sopimuksen mukaan tekevät kaikkina kalenterikuukausina työtä vähintään 14 päivänä.  

Jos 14 päivän ansaintasäännön piiriin kuuluvalla työntekijällä ei täyty 14 päivää jonakin kuukautena esimerkiksi sovittujen palkattomien vapaiden vuoksi, hänelle ei näiltä kuukausilta kerry lomaa, vaikka tehtyjen työtuntien määrä ylittäisikin 35 tuntia.  

Laissa on säädetty lisäksi osa-aikaisia työsuhteita koskevasta 35 tunnin säännöstä. 35 tunnin ansaintasääntöä sovellettaessa täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia. 

Jos sovitun työajan perusteella työntekijä kuuluu 35 tunnin säännön piiriin, loman ansainnan kannalta on merkitystä vain tuntimäärän täyttymisellä. Kuukausittaisella työpäivien lukumäärällä ei ole tällöin merkitystä. 

35 tunnin säännön piiriin kuuluu esimerkiksi työsopimuksen mukaan viikonloppuvuoroja tekevä työntekijä, jolla työtä on sopimuksen mukaan vähintään 35 tuntia kuukaudessa, mutta 14 työpäivää ei sopimuksen mukaan ylity.  

Vuosilomalaissa on lisäksi säännökset työntekijän oikeudesta vapaaseen, jos työntekijä ei ole kummankaan edellä mainitun säännön perusteella oikeutettu vuosilomaan. Tarkoitus on mahdollistaa se, että vaikka työntekijällä ei olisi vuosilomaa, hän voi halutessaan pitää enintään neljän viikon vapaan työstä. Keskeisin ero vuosilomaan on se, että työntekijä voi itse harkita, haluaako hän käyttää oikeutta vapaaseen. Vapaaoikeuden piirissä olevalle työntekijälle maksetaan joka tapauksessa lomakorvaus. 

Työntekijällä, joka sopimuksen mukaan tekee kaikkina kalenterikuukausina työtä alle 14 päivää tai 35 tuntia, on työsuhteen kestäessä oikeus halutessaan saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana hän on ollut työsuhteessa. Vapaaoikeuden kannalta riittää siis, että työsuhde on ollut voimassa. Edellytyksenä ei ole mikään tietty työtuntien määrä. 

Vapaaoikeuden piirissä on myös osa työnantajan perheenjäsenistä, ja asiasta kerrotaan lisää tässä artikkelissa omassa kohdassa. 

Henkilökohtaisessa avussa on paljon vaihtelevalla työajalla työskenteleviä työntekijöitä, joiden työsopimuksesta ei voida suoraan päätellä sitä, miten vuosilomaa tai vapaata kertyy. Tällöin vuosiloman ansainta määritellään lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) päätyttyä sen mukaan, millaisena työaika ja työssäolon veroinen aika on toteutunut. 

Ansaintasäännön valinnassa noudatetaan edellä kuvattuja periaatteita. Esimerkiksi jos työntekijä on tehnyt kaikkina kuukausina työtä vähintään 14 päivänä, on hän 14 päivän säännön piirissä. 

Jos taas työntekijä on esimerkiksi tarvittaessa työhön kutsuttava ja hänellä on yksikin kuukausi, jolloin 35 tuntia täyttyy, on hän vuosiloman, ei vapaaoikeuden piirissä koko lomanmääräytymisvuoden ajan. Tällöin hänelle kertyy vuosilomaa niiltä kuukausilta, jolloin 35 tuntia täyttyy. 

Työstä poissaolo rinnastetaan vuosiloman kertymisessä työssäoloon, mikäli poissaolo on johtunut jostakin vuosilomalaissa mainitusta syystä. Työsuhteeseen liittyvät tavanomaiset poissaolot, kuten sairauslomat ja lomautus eivät vaikuta loman kertymiseen välttämättä lainkaan.  

Työssäolon veroisen ajan laskennassa on paljon yksityiskohtaisia sääntöjä. Laskentatapa esimerkiksi vaihtelee sen mukaan, onko työntekijä 14 päivän vai 35 tunnin säännön piirissä. 

Työntekijän poissaolot tulee ilmoittaa oikein palkanlaskentaa varten, jotta työssäolon veroinen aika tulee lasketuksi oikein.  

Silloin, kun työnantajan palveluksessa ei ole perheenjäsenten lisäksi muita työntekijöitä, on perheenjäsenellä oikeus vuosilomalain mukaiseen vapaaseen ja lomakorvaukseen. Tästä on kirjoitettu enemmän kohdassa vapaaoikeus. Perheenjäsenen vuosilomaoikeus on näin riippuvainen paitsi sopimuksen mukaisesta työajasta myös siitä, onko työnantajan palveluksessa perheen ulkopuolisia työntekijöitä. 

Jos henkilöllä on vakituisina avustajina perheen ulkopuolisia henkilöitä, kertyy myös perheenjäsenelle vuosilomaa vuosilomalain normaalien sääntöjen mukaisesti. Vakituisilla työsuhteilla tarkoitetaan pitkäaikaiseksi tarkoitettuja sekä tosiasiallisesti pitkäaikaisia työsuhteita. 

Tässä yhteydessä käytetään samaa perheenjäsenen määritelmää kuin työaikalaissa. Perheenjäseniksi katsotaan lähisukulaiset ja muut läheiset. Lähisukulaisiksi katsottaisiin avio- ja avopuolisot, vanhemmat ja lapset, isovanhemmat sekä sisarukset. Aikaisemman työaikalain perustelujen mukainen henkilöpiiri oli tästä hieman laajempi, eli asiaan liittyy jonkin verran tulkinnallisuutta.  

Vuosilomapäivien kertymiseen vaikuttaa työsuhteen pituus ja se, kuuluuko työnantaja Heta-liittoon. 

Jos työnantaja kuuluu Heta-liittoon, kertyy vuosilomaa seuraavasti: 

• Jos työsuhde on maaliskuun loppuun mennessä kestänyt alle vuoden, kertyy vuosilomaa 2 arkipäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.
  

• Jos työsuhde on maaliskuun loppuun mennessä kestänyt nykyisellä työnantajalla yhdenjaksoisesti vähintään vuoden tai samankaltaisissa tehtävissä yhteensä kahden vuoden ajan viimeisen viiden vuoden aikana, kertyy vuosilomaa 2,5 arkipäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.
  

• Jos työsuhde on maaliskuun loppuun mennessä kestänyt vähintään 15 vuotta, kertyy vuosilomaa 3 arkipäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. 

Jos taas työnantaja ei kuulu Heta-liittoon, noudatetaan vuosilomalain säännöstä loman kertymisestä. Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.  

Loman pituutta laskettaessa päivän osa pyöristetään täyteen lomapäivään. 

Vuosiloman tarkka kertymä kannattaa aina tarkistaa palkanlaskijalta. Vuosilomien kertymisen seuranta on tavanomainen palkkahallinnon tehtävä. Vuosiloman kertymisen määrittäminen on välttämätöntä, jotta vuosiloman ajan palkka voidaan laskea. 

Hyvinvointialueen tulee oma-aloitteisesti tarvittaessa ohjata ja auttaa henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa – myös siis vuosiloman määrään ja loma-ajan palkkaan liittyvissä kysymyksissä. Tämä edellyttää, että hyvinvointialue aktiivisesti kertoo työnantajille vuosilomiin liittyvistä asioista ja huolehtii siitä, että viipymättä lomanmääräytymisvuoden päättymisen (31.3.) jälkeen työnantajat saavat tiedot avustajalle kertyneestä vuosilomasta. 

Työnantaja ja työntekijä voivat vuosilomalain puitteissa sopia vuosiloman ajankohdan. Jos työnantaja ja työntekijä ovat eri mieltä vuosiloman sopivasta ajankohdasta, työnantaja päättää ajankohdan.

Vuosilomaan pitää sisältyä vähintään 12 arkipäivän yhtenäinen jakso. Jos lomaa on kertynyt vähemmän, niin jakso jää luonnollisesti lyhyemmäksi.

Kesälomakausi on 2.5.–30.9.
Talvilomakausi on 1.10.–30.4.

Silloin kun työnantaja ja työntekijä sopivat loman ajankohdasta keskenään, loman voi sijoittaa varsin vapaasti. Työnantaja ja työntekijä saavat sopia vuosiloman sijoittamisesta ajanjaksolle, joka alkaa sen kalenterivuoden alusta, jolle lomakausi sijoittuu, ja joka päättyy seuraavana vuonna ennen lomakauden alkua. Lisäksi he voivat sopia 12 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä.

Jos työnantaja ja työntekijä eivät sovi loman ajankohdasta, työnantajan pitää päättää loman ajankohta. Tällöin vuosilomasta tulee pitää 24 arkipäivää kesälomakaudella eli 2.5.–30.9. välisenä aikana. Työnantaja päättää tarkemman ajankohdan työntekijää kuultuaan. Työnantajan määrätessä kesäloman ajankohdasta, pitää 24 arkipäivän (neljän viikon) loma antaa yhdenjaksoisena. Jos töiden käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä antaa loma lyhyemmissä jaksoissa, näin voidaan toimia. Silloinkin pitää huolehtia siitä, että työntekijä joka tapauksessa saa pitää 12 arkipäivän yhtenäisen lomajakson.

24 arkipäivää ylittävän osan vuosilomasta työnantaja voi päättää pidettäväksi talvilomakaudella eli 1.10.–30.4. välisenä aikana. Vuosilomalaissa on lisäksi säännökset säästövapaasta.

Työnantajan on selvitettävä työntekijöille vuosiloman antamisessa työpaikalla noudatettavat periaatteet. Jos työnantaja määrää vuosiloman ajankohdan, työnantajan on ennen loman ajankohdan määräämistä annettava avustajille tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta ja otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon työntekijöiden esitykset ja noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa. 

Työnantajan määrätessä loman ajankohdan hänen on ilmoitettava siitä työntekijälle viimeistään kuukautta ennen loman alkamista. Jos tämä ei ole mahdollista, loman ajankohdasta voidaan ilmoittaa myöhemmin. Siitä on kuitenkin ilmoitettava viimeistään kahta viikkoa ennen loman alkamista. 

Vuosilomaa kuluttavat muut päivät kuin sunnuntait ja kirkolliset juhlapäivät sekä muutamat muut juhlapäivät, kuten vapunpäivä. Eli tavallinen lauantai kuluttaa vuosilomaa.

Jos työntekijä pitää lomaa kalenteriviikon, kuluu normaalitilanteessa siis kuusi vuosilomapäivää eli myös lauantai.

Sillä ei ole väliä, mitkä ovat työntekijän työpäiviä silloin, kun hän on töissä. Esimerkiksi osa-aikaisella työntekijällä kuluu vuosilomaa tämän säännön mukaan, vaikka hän ei olisi normaalisti töissä kuin joinakin päivinä viikossa.

Muilla aloilla voi olla työehtosopimuksissa erilaisia vuosilomaa ja vuosiloman kulumista koskevia määräyksiä, eli työelämässä on erilaisia käytäntöjä vuosilomien suhteen.

Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman alkamista. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka saadaan kuitenkin maksaa normaalina palkanmaksupäivänä. 

Henkilökohtaisia avustajia koskevan työehtosopimuksen mukaan työntekijälle maksetaan lomaraha, joka on 50 % hänen vuosilomansa aikaisesta palkastaan. Työntekijällä on oikeus lomarahaan, jos työnantaja kuuluu Heta-liittoon. Joillakin hyvinvointialueilla lomaraha on kuitenkin päätetty maksaa kaikille työnantajamallin henkilökohtaisille avustajille.

Lomaraha lasketaan kunkin loman osuuden (esim. kesäloma, talviloma) vuosilomapalkasta ja maksetaan sen yhteydessä. Lomarahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa lomansa. Lomaraha maksetaan pääsääntöisesti ennen lomaa.

Lomaraha maksetaan myös lomakorvauksesta edellyttäen, että työsuhde on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Tämä ei kuitenkaan koske työntekijää, joka jättää irtisanomisajan noudattamatta tai päättää määräaikaisen työsuhteen työsopimuslain vastaisesti tai jonka työsuhde puretaan tai todetaan purkautuneeksi.

Työntekijällä on oikeus palkallisiin lisäpäiviin, jos vuosiloma jäisi lyhyeksi esimerkiksi sairauden vuoksi. Ideana on turvata oikeus neljän viikon vuosilomaan.

Lyhytaikaiset sairauslomat eivät lyhennä vuosilomaa, vaan työkyvyttömyyden tulee olla pidempi.

Jos lomanmääräytymisvuoden päättyessä ilmenee, ettei työntekijä ole ansainnut 24 vuosilomapäivää sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi, on työntekijälle annettava vuosilomaa täydentäviä lisävapaapäiviä siten, että 24 vuosilomapäivän vähimmäisvaatimus täyttyy. Oikeutta lisävapaapäiviin ei kuitenkaan ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Yhdenjaksoisuus katkeaa kuitenkin vain, jos työntekijälle tulee täysiä lomanmääräytymiskuukausia, eli aivan lyhyt työjakso sairauslomien välissä ei vaikuta.

Jos työntekijälle ei lomanmääräytymisvuoden päättyessä ole kertynyt 24 vuosilomapäivää jonkin muun poissaolon kuin sairaudesta, tapaturmasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi, ei säännöstä sovelleta.

Lisävapaapäiviltä on maksettava säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus, eli kyse ei olisi varsinaisesta vuosilomapalkasta. Korvaus ei oikeuta työehtosopimuksen mukaiseen lomarahaan.

Lisävapaapäivät on pidettävä vuosilomakirjanpidossa erillään varsinaisista vuosilomapäivistä. Tämä on tärkeää muun muassa sen vuoksi, että lisävapaiden pitäminen ei kerrytä uutta lomaa. On siis tärkeää tietää, milloin työntekijä pitää lisävapaat.

Vuosilomalaki edellyttää, että vuosiloma annetaan lomana, mikäli työntekijä on vuosilomaoikeuden piirissä ja työsuhde jatkuu. Työntekijä ja työnantaja eivät siis lähtökohtaisesti saa sopia työsuhteen jatkuessa, että työntekijä ei pitäisi lainkaan lomaa. Ansaitun vuosiloman vaihtaminen lomakorvaukseen on mahdollista työsuhteen aikana ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa rajatuissa tilanteissa (esim. työntekijän asepalvelus, vapaaehtoinen asepalvelus tai siviilipalvelus). 

Vuosilomasääntelyn tarkoituksena on työntekijän suojelu. Jos työnantaja ei anna työntekijälle vuosilomaa tai pitää työntekijää työssä vuosiloman ajaksi määräämänään aikana, voi tästä seurata työnantajalle jopa sakkorangaistus. 

Työsuhteen päättyessä vuosilomien maksaminen rahana sen sijaan on mahdollista. Työsuhteen päättyessä työntekijällä on siis oikeus saada vuosiloman sijasta lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai lomakorvausta. 

Vammaispalvelun tulee korvata sijaisen palkkaamisesta aiheutuneet kulut. Henkilökohtaista apua tulee järjestää myönnetty tuntimäärä myös vakituisten avustajien loma-ajoille. 

Lakisääteisten maksujen ja kustannusten lisäksi korvattaviksi tulevat myös muut kohtuulliset sijaisena toimivasta avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Niitä voi syntyä jo ennen työsuhteen alkua liittyen sijaisen rekrytointiin. 

Hyvinvointialueen tulee tarvittaessa ohjata ja auttaa avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Työnantaja voi siis olla hyvinvointialueeseen yhteydessä, jos hän tarvitsee apua sijaisen palkkaamiseen. Heta-liitto on korostanut, että vammaispalvelun täytyy olla varautunut siihen, että työnantajat tarvitsevat apua sijaisjärjestelyissä. 

• Tarkista, paljonko työntekijälle on kertynyt vuosilomaa ajalta 1.4.– 31.3.
• Jos vuosilomaa on kertynyt, työnantaja vastaa siitä, että lomaa annetaan lain mukaisesti. (Sitä ei esim. voi maksaa vain rahana.)
• Vuosiloman ajankohdan päättää viime kädessä työnantaja, mutta työnantajan on annettava työntekijälle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Työnantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden mielipiteet. Työntekijöiden lomat on sijoitettava tasapuolisesti. Työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta yksin päättää, milloin pitää lomansa.
• Työnantajan pitää ilmoittaa vuosiloman ajankohta työntekijälle viimeistään kuukautta ennen loman alkamista, jos loman ajankohta perustuu työnantajan päätökseen.
• Lomaan pitää sisältyä vähintään 12 arkipäivän pituinen yhtenäinen jakso. (Paitsi tietysti silloin, kun lomaa ei ole vielä ehtinyt kertyä 12 päivää.) Jos työnantaja määrää loman ajankohdan, 24 arkipäivän kesäloma pitää pääsääntöisesti antaa yhtäjaksoisena.
• Myös lauantai kuluttaa vuosilomaa riippumatta siitä, minä viikonpäivinä työntekijä yleensä työskentelee.
• Vuosilomaa sen sijaan eivät kuluta sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät ja muutamat muut juhlapäivät, kuten vapunpäivä.
• Huomioi myös vuosilomalakiin tullut muutos, joka koskee työntekijöitä, jotka ovat olleet pitkään työkyvyttömiä eikä heille ole työkyvyttömyydestä johtuen kertynyt 24 vuosilomapäivää lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä.