Työaikalaki

Heta-liiton jäsenten työsuhteiden työaikaa sääntelevät työaikalaki ja Henkilökohtaisia avustajia koskeva valtakunnallinen työehtosopimus. Siltä osin kuin asiasta on säädetty pakottavasti lainsäädännössä tai määrätty työehtosopimuksessa, eivät työnantajat voi pääsääntöisesti sopia työntekijöiden kanssa toisin. Tämä on tärkeää muistaa, kun mietitään työpaikan käytäntöjä ja arkipäivän ratkaisuja. Virheiden tekeminen työaikasäännöksissä voi tulla kalliiksi, siksikin niihin kannattaa paneutua. 

Osa työaikalain säännöksistä on sellaisia, joista voidaan poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella ja osasta taas ei voida – näin työehtosopimus ja laki täydentävät toisiaan. Onkin tärkeää huomata, että noudatettavat normit löytyvät sekä laista että työehtosopimuksesta.  

Heta-liittoon kuulumattomia työnantajia sitoo vain työaikalaki – ei työehtosopimus, ellei työntekijän kanssa ole muuta sovittu. On kuitenkin tärkeää huomata, että työsopimustasoisesti voidaan sopia asioista vain työaikalain puitteissa. Työntekijän kannalta lakia heikommista ehdoista ei voi sopia, ellei laissa ole mainittu erikseen sopimismahdollisuudesta.  Heta-liittoon kuulumattoman työnantajan työsopimuksessa ei siis voida sopia esimerkiksi siitä, että työsuhteessa noudatetaan Heta-liiton työehtosopimuksen työaikamääräyksiä sellaisenaan. 

Pääsääntöisesti kaikki työntekijät ovat työaikalain piirissä. Työaikalaki ei kuitenkaan koske työntekijää, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota, ja joka siten voi itse päättää työajastaan (ns. työaika-autonomia).  

Henkilökohtainen apu lähtee apua saavan henkilön tarpeesta ja hänen valinnoistaan. Henkilökohtaisella avustajalla ei ole vapautta valita työskentelyajankohtaansa, vaan se määräytyy avun käyttäjän mukaan. Olemme Heta-liitossa arvioineet, että henkilökohtaisen avustajan työssä ei voi pääsääntöisesti vallita työntekijän työaika-autonomiaa eli avustajan vapautta päättää omista työajoistaan. Alalla ei ole tiedossa tapauksia, joissa työntekijän olisi voitu katsoa olevan autonominen työaikansa suhteen. 

Työnantajan perheenjäsenet, jotka työskentelevät henkilökohtaisena avustajana, kuuluvat siis työaikalain piiriin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että myös perheenjäseniin sovelletaan ylityön kertymistä koskevia sääntöjä ja perheenjäsenet saavat työaikakorvaukset. Työntekijä ei voi itse päättää siitä, onko hän työaikalain piirissä tai onko hänellä työaika-autonomia. 

Lepoaika tarkoittaa aikaa, jolloin työntekijä ei ole työssä eikä velvollinen tekemään työtä. Henkilökohtaisen avustajan työssä lepoaika on siis pääsääntöisesti se aika, jolloin työntekijä ei ole työvuorolla, vaan vapaa-ajalla.

Työaikalaissa säädetään, että työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika varallaoloaikana tehtyä työtä lukuun ottamatta.

Jos työntekijä aloittaa 12 tunnin työvuoron aamulla klo 8 ja se loppuu illalla klo 20, on 11 tunnin lepoaika täynnä klo 7 seuraavana aamuna. Tällöin työntekijä voi siis tulla seuraavan kerran taas työhön. Työntekijällä voi käytännössä olla päivittäin enintään 13 tunnin työvuoroja, jotta lepoaika 11 tunnin mukaisena toteutuu.

11 tunnin vuorokautisesta lepoajasta voidaan kuitenkin eräissä tilanteissa poiketa. Esimerkiksi valtakunnallisella työehtosopimuksella (kuten henkilökohtaisia avustajia koskeva valtakunnallinen työehtosopimus) voidaan määrätä, että vuorokautinen lepoaika on jotakin muuta kuin 11 tuntia.

Lepoaika työehtosopimuksessa

Hetan työehtosopimuksessa on sovittu, että vuorokausilepo on pääsääntöisesti yhdeksän tuntia. Työehtosopimuksen mukaan siis työntekijälle annetaan jokaisen työvuoron alkamisesta seuraavan 24 tunnin aikana vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika.

Työehtosopimus mahdollistaa eräin edellytyksin myös lepoajoista poikkeamisen ja vuorokausilevon siirtämisen esim. matkan aikana.

Laista poikkeavia työehtosopimuksen mukaisia lepoaikoja voi hyödyntää vain Heta-liittoon kuuluva työnantaja. Myös Hetaan kuuluvan työnantajan tulee olla tarkkana, että työehtosopimuksen asettamat edellytykset lepoajoista poikkeamiselle toteutuvat.

Yksi asia vuorokautisen lepoajan osalta on laissa säädetty pakottavaksi, eikä siitä voida poiketa edes työehtosopimuksella: työntekijälle on nimittäin korvattava saamatta jäänyt lepoaika.

Korvaava lepoaika

Jos työnantaja ei voi toteuttaa 11 tunnin vuorokausilepoa, tulee työntekijälle hyvittää saamatta jäänyt lepoaika. Tällöin puhutaan korvaavan lepoajan antamisesta.

Työaikalain mukaan työntekijälle on annettava lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai, jos se ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, niin pian kuin se on mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaava lepoaika on annettava yhdenjaksoisena.

Jos lepoaikaa on esimerkiksi työehtosopimuksen mahdollistaessa annettu jokaisen työvuoron alkamisesta seuraavan 24 tunnin aikana yhdeksän tuntia, tulee puuttuvat kaksi tuntia antaa työntekijälle korvaavana lepoaikana.

Jos työaika on työehtosopimuksen mukaisesti sovittu olevan esimerkiksi 18 tuntia ja lepoaikaa jäisi kuusi tuntia, tulisi korvaavaa lepoaikaa antaa viisi tuntia. Jos taas työaika olisi 24 tuntia, tulisi koko 11 tunnin lepoaika korvata.

Lähtökohtana on, että korvaava lepoaika tulee antaa välittömästi seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Tällöin korvaava lepoaika pidentää tavanomaista vuorokausilepoa esim. niin, että työntekijä saa 11 tunnin lepoajan päätteeksi aiemmin lyhennetyn vuorokausilevon puuttuvat tunnit.

Jos korvaavan lepoajan antaminen seuraavan vuorokausilevon yhteydessä ei ole työn järjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, tulee lepoaika antaa niin pian kuin mahdollista ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa.

”Painava peruste” ja korvaavan lepoajan antaminen

Korvaavan lepoajan antamisen viivästymiselle tulee lain esitöiden mukaan olla objektiivisesti arvioiden painavat perusteet. Näiden perusteiden täyttymistä tulisi taas arvioida tilannekohtaisesti.

Koska työaikalaki on suhteellisen uusi, eikä sen soveltamisesta ole vielä käytäntöä, on vaikea lähteä sanomaan varmasti, mitä ovat kussakin tilanteessa töiden järjestelystä johtuvat painavat perusteet. Arvioimme, että tällainen peruste voi olla olemassa esimerkiksi työnantajan avun tarpeesta johtuvissa työjärjestelyissä. Eritoten poikkeustilanteissa, esimerkiksi matkan aikana tai toisen avustajan sairastuessa, olisi alalla perusteltua saada joustoa lepoajan antamiseen.

Työnantajien tulee huomata, että 14 vuorokauden raja on ehdoton, eli korvaavat lepoajat on annettava aina sen sisällä. 14 vuorokauden aika alkaa kulumaan kustakin kerrasta, kun lepoaikaa lyhennetään.

Korvaava lepoaika tulee antaa aina säännöllisen työajan ulkopuolella olevana aikana, jolloin työntekijällä ei ole muuta lepoaikaa, kuten päivittäistä taukoa, vuorokausilepoa tai viikkolepoa.
Korvaava lepoaika ei kuitenkaan lyhennä työntekijän työaikaa.

Korvaavan lepoajan antaminen on pakottavaa oikeutta, eli siitä ei voida poiketa työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella eikä edes työehtosopimuksella.

Ainakin jos henkilöllä on runsas avun tarve, ja työntekijällä on tarve teettää pitkiä vuoroja, on asia huomioitava työvuorosuunnittelussa.

Säännös johtaa myös siihen, ettei esimerkiksi yli kahden viikon lomamatkan tekeminen yhden avustajan voimin ole mahdollista, jos lepoaikaa ei voida toteuttaa lomamatkalla.

Yötyötä on työaikalain mukaan työ, jota tehdään kello 23 ja 06 välisenä aikana. 

Yövuorosta on kysymys, kun työvuorosta vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 23:n ja 6:n väliseen aikaan. 

Tilapäinen yötyön tekeminen on sallittua ilman erillisiä perusteita. Yötyö on tilapäistä, jos työnantajalla on satunnainen tai poikkeuksellinen tarve teettää työtä yöaikaan. Muutoin yötyön teettäminen eli säännöllinen yötyö vaatii laissa säädetyt perusteet tai siitä on määrättävä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa. 

Yötyön tekeminen on henkilökohtaisia avustajia koskevan valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaan mahdollista, kun avustamisen tarvetta on myös yöaikaan. 

Työaikalain mukaan säännöllinen yötyön tekeminen on mahdollista esimerkiksi jaksotyössä ja vuorotyössä. 

Yövuoroputkien tekemistä on jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä rajoitettu: 

Lain mukaan jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaisesti teettää peräkkäin enintään viisi sellaista vuoroa, jossa vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 23:n ja 6:n väliseen aikaan, minkä jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa. Edellä tarkoitettuja vuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa suostumuksensa molempiin erikseen. 

Säännös yövuoroputken rajoituksesta koskee siis vain jaksotyötä ja keskeytymätöntä vuorotyötä. Näissä työaikamuodoissa työntekijällä voi siis olla työvuoroluettelon mukaisesti korkeintaan viisi yövuoroa peräkkäin. Tämän jälkeen työntekijälle on annettava vähintään 24 tunnin yhdenjaksoinen vapaa-aika. 

Viiden peräkkäisen yövuoron lisäksi työnantaja saisi kuitenkin poikkeuksellisesti teettää lisä- tai ylityönä enintään kaksi yövuoroa. Näihin vuoroihin työntekijän on annettava suostumus kumpaankin vuoroon erikseen. 

Työaikalaissa on säännökset työaikapankista, mutta käytännössä henkilökohtaisen avun päätösten sisältö rajoittaa mahdollisuuksia työaikapankin käyttöön.

Työaikapankki tarkoittaa järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. 

Henkilökohtainen apu on tyypillisesti myönnetty viikkoa tai kuukautta kohden, eivätkä päätökset yleensä mahdollista tuntien siirtoa viikolta tai kuukaudelta toiselle. Emme Hetassa suosittele työaikapankin käyttöönottoa, ellei hyvinvointialue poikkeusjärjestelyin sitä mahdollistaisi. Henkilökohtaisen avustajan työnantajan tulisi siten ennen työaikapankin käyttöönottoa käydä keskustelua vammaispalvelun kanssa.  

Työaikalaissa säädetään työaikapankkisopimuksen vähimmäissisällöstä. Laissa on säädetty vapaista ja etuuksista, joita pankkiin voidaan säästää, kuinka työaikapankkivapaata pidetään ja kuinka pankki puretaan. 

Jos työpaikalla sovitaan työaikalaissa säädetyn työaikapankin käytöstä, noudatetaan siinä laissa säädettyjä vaatimuksia. 

Työaikalain mukaan työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana.  

Tähän kokonaistyömäärään luetaan siis kaikki työajaksi luettava aika eli tehdyt työtunnit riippumatta siitä, ovatko ne säännöllistä työaikaa, lisätyötä, ylityötä tai esim. päivystystä työpaikalla. 

Koska kyse on keskimääräisestä rajasta, se ei tarkoita, että jokaisella viikolla raja olisi 48 tuntia, vaan että tämä ei saa keskimääräisesti ylittyä neljän kuukauden ajanjaksolla. 

Tällä hetkellä henkilökohtaisia avustajia koskevassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa työajan tasoittuminen tapahtuu keskimäärin 40 viikkotuntiin. Poikkeuksena tähän on ylityösopimuksen nojalla tehty työ ja muu ylityö. Enimmäistyöajan rajat voisivat alkaa tulla vastaan, jos työnantaja teettäisi jatkuvasti reippaita määriä ylityötä.