Irtisanomisaika

Työsuhteen oikeudet ja velvollisuudet ovat puolin ja toisin voimassa irtisanomisajalla. Työnantaja on esimerkiksi velvollinen tarjoamaan työtä ja työntekijä puolestaan velvollinen tulemaan töihin siten kuin työsopimuksessa on sovittu. Irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä on sekä työnantajalle että työntekijälle säädetty laissa korvausvelvollisuus.

Hyvinvointialue on velvollinen korvaamaan irtisanomisajan palkan lakisääteisenä kuluna. Lähtökohta on, että henkilökohtaista apua käytetään myös irtisanomisajalla, mutta kaikissa tilanteissa tämä ei ole mahdollista.

Työehtosopimuksen mukaiset irtisanomisajat ovat seuraavat:

• Jos työnantaja tai työntekijä irtisanoo toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, noudatetaan yhden kuukauden irtisanomisaikaa.
• Jos irtisanottava työsuhde on kestänyt yli viisi vuotta, noudatetaan kahden kuukauden irtisanomisaikaa.

Jollei muusta ole sovittu, työnantaja ja työntekijä noudattavat työsopimuslain mukaisia irtisanomisaikoja.

Työsopimuslain mukaiset irtisanomisajat voi tarkistaa esim. tästä Työsuojelun taulukosta.

Irtisanomisajasta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän kesken, mutta Heta-liittoon kuulumatonta työnantajaa koskevat seuraavat rajoitukset:

• Irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos on sovittu pidemmästä ajasta, tämän sijasta on noudatettava kuuden kuukauden irtisanomisaikaa.
• Työnantajan noudatettava irtisanomisaika voidaan sopia työntekijän irtisanomisaikaa pidemmäksi. Jos työnantajan noudatettavaksi sovittu irtisanomisaika on työntekijän irtisanomisaikaa lyhyempi, saa työntekijä noudattaa työnantajan noudatettavaksi sovittua irtisanomisaikaa.

Irtisanomisajasta on saatettu usein sopia työsopimuksessa ennen kuin työnantaja on liittynyt Heta-liittoon. Tällöin herää kysymys, noudatetaanko työsopimuksen mukaista irtisanomisaikaa vai työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa.

Työehtosopimuksella ei huononneta työntekijän voimassa olevaan työsuhteeseen perustuvia etuja. Jos siis aikaisemmin on sovittu työntekijän kanssa edullisemmista ehdoista, ne jäävät voimaan.

Jos työsopimuksessa on sovittu ennen Heta-liiton jäsenyyttä irtisanomisajasta toisin, tulee lähtökohtaisesti noudatettavaksi niin kutsuttu edullisemmuussääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisajoista valitaan se, joka on työntekijälle objektiivisesti arvioiden edullisin. Yleensä pidempi irtisanomisaika on työntekijälle parempi vaihtoehto.

Irtisanomisaika alkaa siitä, kun toiselle osapuolelle on ilmoitettu työsuhteen päättämisestä. Irtisanomisaika ei siis ala ennen kuin työsuhteen osapuoli riittävän selvästi ja ymmärrettävästi ilmaisee toiselle osapuolelle irtisanomistahdonilmaisunsa.

Työsopimuksen päättämisilmoitus on toimitettava työnantajalle tai tämän edustajalle tai työntekijälle henkilökohtaisesti eli tapaamalla. Ilmoitus kannattaa antaa kirjallisesti ja pyytää siihen vastaanottajan allekirjoitus.

Jos henkilökohtainen toimittaminen ei ole mahdollista, ilmoitus voidaan toimittaa kirjeitse tai sähköisesti. Tällaisen ilmoituksen katsotaan tulleen vastaanottajan tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on lähetetty. Jos kuitenkin ilmoitus vastaanotetaan tuota ennen, katsotaan irtisanomisen tapahtuneen sinä päivänä, kun irtisanomisilmoitus on tullut vastaanottajan tietoon.

Työntekijän ollessa lain tai sopimuksen mukaisella vuosilomalla tai työajan tasaamiseksi annetulla vähintään kahden viikon pituisella vapaalla katsotaan kirjeitse tai sähköisesti lähetettyyn ilmoitukseen perustuva työsuhteen päättäminen toimitetuksi kuitenkin aikaisintaan loman tai vapaan päättymistä seuraavana päivänä. Irtisanominen katsotaan suoritetuksi siis vasta tuona päivänä, ei vuosiloman tai tasoittumisvapaan aikana.

Jos irtisanomisaika on ilmoitettu päivissä, irtisanomisaikaan ei lasketa sitä päivää, jolloin irtisanominen on suoritettu. Jos irtisanomisaika on esimerkiksi 14 päivää ja irtisanominen suoritetaan 1.3., on työsuhteen viimeinen päivä 15.3.

Jos taas irtisanomisaika on määrätty viikkoina tai kuukausina, työsuhde päättyy sen viikon tai kuukauden päivänä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa irtisanomispäivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeistä päivää määräajan loppupäivänä.

Jos siis esimerkiksi työsuhde päätetään 15.1. ja irtisanomisaika on 1 kuukausi, on työsuhteen viimeinen päivä 15.2. Merkitystä ei ole sillä, että viimeinen päivä olisi esimerkiksi arkipyhä.

Työsopimuslaissa on suhteellisen uusi säännös irtisanomisajan palkasta vaihtelevan työajan sopimuksissa. Säännöksen tarkoitus on turvata sitä, että vaihtelevalla työajalla työskentelevä saa palkan irtisanomisajalta.

Jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta, ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, on työnantajan korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden.

Käytännössä vaihtelevan työajan tilanteissa tulee usein tarkistaa, onko työtä irtisanomisajalla vähemmän kuin viimeisen 12 viikon ajalla keskimäärin. Jos työtä on vähemmän kuin tuolla jaksolla, tulee ansionmenetys korvata.

Irtisanomisajan palkka määräytyy vastaavalla tavalla myös silloin, kun on sovittu kiinteästä työajasta ja lisätyön määrä on irtisanomista viimeksi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana keskimäärin ylittänyt sovitun määrän vähintään nelinkertaisesti.

Henkilökohtaisessa avussa työntekijä saatetaan ensin joutua lomauttamaan ja sen jälkeen irtisanomaan, jos henkilökohtainen apu esimerkiksi päättyy kokonaan. Jos työnantaja irtisanoo lomautetun työntekijän työsopimuksen päättymään lomautuksen aikana, työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkkansa.

Työntekijä saa lomautuksen aikana irtisanoa työsopimuksensa ilman irtisanomisaikaa. Jos kuitenkin lomautuksen päättymisaika on työntekijän tiedossa, tätä oikeutta ei ole lomautuksen päättymistä edeltävän seitsemän päivän aikana.

Jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa. Näin pitkiä lomautusjaksoja ei henkilökohtaisessa avussa käytännössä juurikaan ole.

Laissa on erityissäännös siitä, mikäli työntekijälle joudutaan ilmoittamaan irtisanomisesta hänen ollessaan vuosilomalla. Tällöin kirjeitse tai sähköisesti lähetettyyn ilmoitukseen perustuva työsuhteen päättäminen katsotaan toimitetuksi aikaisintaan loman tai vapaan päättymistä seuraavana päivänä. Irtisanomisaika lasketaan tuosta päivästä alkaen.

Jos vuosiloma on jo määrätty tai siitä on sovittu ennen irtisanomista, loma pidetään normaalisti, vaikka se osuisi irtisanomisajalle.

Työnantaja voi vuosilomalaissa säädetyin edellytyksin sijoittaa vuosiloman irtisanomisajan kanssa samaan aikaan. Tässä on kuitenkin lakiin perustuvia rajoituksia, sillä työnantajan määräämän loman tulee sijoittua lomakausille. Lisäksi vuosiloman määräämisestä tulee ilmoittaa vuosilomalain määräämällä tavalla.

Mahdollista on sopia, että työntekijä käyttää pitämättömät vuosilomapäivät irtisanomisajalla. Jos työntekijän työsuhde päättyy ennen kuin työntekijällä on oikeus pitää vuosilomaa, työnantaja ja työntekijä saavat sopia työsuhteen päättymiseen mennessä ansaittavan vuosiloman pitämisestä työsuhteen kestäessä. Tämä vaatii kuitenkin, että työnantaja ja työntekijä ovat yhtä mieltä asiasta.

Jos irtisanomisaika kohdistuu aikaan, jolloin työnantajalla ei muutoin ole palkanmaksuvelvollisuutta, työntekijällä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan. Jos esimerkiksi työntekijä on ollut niin pitkään sairauslomalla, että työnantajalla ei ole enää palkanmaksuvelvollisuutta ja irtisanomisaika sijoittuu sairausloma-aikaan, työntekijällä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Työsopimuslaissa on erityissäännös irtisanomisajasta, mikäli työsuhde irtisanotaan työnantajan kuoleman vuoksi. Työnantajan kuoltua on sekä kuolinpesän osakkailla että työntekijällä oikeus irtisanoa työsopimus sen kestosta riippumatta. Irtisanomisaika on 14 päivää. Irtisanomisoikeutta on käytettävä kolmen kuukauden kuluessa työnantajan kuolemasta.