Henkilökohtaisen avun sisältö ja myöntäminen
Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on, että vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu yhdenvertaisesti muiden kanssa niissäkin tilanteissa, joissa hän tarvitsee toisen henkilön apua. Henkilökohtainen apu on hyvinvointialueen vammaispalvelujen järjestämä palvelu, joka on käyttäjälleen maksutonta. Oikeus saada henkilökohtaista apua perustuu vammaispalvelulakiin.
Vammaispalveluita, kuten henkilökohtaista apua myönnetään niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä. Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita vain, jos muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Henkilökohtaisen avun tarkoitus on mahdollistaa elämään mahdollisimman itsenäistä elämää ja olemaan osallinen yhteiskunnassa.
Henkilökohtaista apua voi saada päivittäisiin toimiin, työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan, kuten läheisten tapaamisiin tai harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Henkilökohtainen avustaja voi tulla työhön myös esimerkiksi ulkomaanmatkalle.
Henkilökohtaisen avun saaminen on subjektiivinen oikeus, mikä tarkoittaa, ettei avun saaminen riipu hyvinvointialueen määrärahoista. Tämä pohjautuu Suomen perustuslain velvoitteisiin. Myös YK:n vammaissopimuksessa on määritelty, että vammaisella on oikeus tukipalveluihin, jotka vahvistavat itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteisössä.
YK:n vammaissopimuksen lähtökohta on itsenäisen elämän käsite. Itsenäinen elämä tarkoittaa, että vammaisille henkilöille tarjotaan kaikki ne tarvittavat keinot, jotka mahdollistavat valinnanvapauden toteuttamisen, elämän eri osa-alueiden hallitsemisen ja kaikkien omaa elämää koskevien päätösten tekemisen. YK:n vammaissopimusta tulkittaessa on katsottu, että henkilökohtaisessa avussa vammaiselle henkilölle tulee jäädä täysi määräysvalta avun käyttöön.
Muiden palveluiden käyttö ei estä henkilökohtaisen avun saamista. Esimerkiksi ryhmäkodissa asuva voi saada henkilökohtaista apua harrastuksiinsa tai asiointiin. Myöskään omaishoito ei rajaa henkilökohtaista apua pois.
Henkilökohtaista apua haetaan hyvinvointialueen vammaispalveluista. Vammaispalveluissa ratkaistaan, täyttääkö henkilö laissa asetetut henkilökohtaisen avun myöntämiskriteerit ja miten paljon apua henkilö voi saada. Päätöstä varten tehdään palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma, jota toteutetaan yhdessä asiakkaan kanssa.
Mikäli koet tarvetta henkilökohtaiseen apuun, ole rohkeasti yhteydessä oman hyvinvointialueesi vammaispalveluun. Saat hakemuksen tekemiseen tarvittaessa apua vammaispalveluista. Heta-liitto ja muut vammaisjärjestöt voivat neuvoa hakemuksen tekemisessä.
Henkilökohtaista apua voidaan toteuttaa kolmella eri tavalla:
- työnantajamallilla
- hyvinvointialueen omana toimintana tai ostopalveluna
- palvelusetelillä
Heta-liiton Tietopankissa keskitytään työnantajamalliin, mutta osa asioista koskee myös muita henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja. Kaikissa toteuttamistavoissa avun käyttäjälle tulee jäädä mahdollisuus päättää avun sisällöstä.
Työnantajamallissa alaikäisen lapsen huoltaja tai vammaisen henkilön edunvalvoja voi toimia henkilökohtaisen avustajan työnantajana vastaavin edellytyksin kuin vammainen henkilö itse.
Henkilökohtaisessa avussa on erittäin tärkeää, että toteuttamistapa on sellainen, joka sopii juuri kyseiselle henkilökohtaisen avun käyttäjälle. Päättäessään henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon vammaisen henkilön oma mielipide, elämäntilanne ja asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve.
Katso oheinen video ja opi henkilökohtaisen avun eri järjestämistapojen pääasialliset erot!
Videon voi kuunnella myös äänitiedostona.
Huom.! Videolla puhutaan kunnasta, mutta nykyään palvelujen järjestäminen on hyvinvointialueen vastuulla.
Työnantajamalli on yksi henkilökohtaisen avun toteuttamistapa. Työnantajamallissa henkilökohtaisen avun käyttäjällä itsellään on kaikki työnantajan vastuut ja velvollisuudet. Hyvinvointialueen vammaispalvelun on korvattava kohtuullinen avustajan palkka, työnantajan lakisääteiset maksut ja korvaukset sekä muut työnantajana toimimisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset mukaan lukien palkkahallinnon kustannukset. Avustajan palkan sekä työnantajana toimimisesta aiheutuvien kulujen perusteet ja korvaamistapa on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja päätökseen.
Työnantajamalli mahdollistaa hyvin henkilökohtaisen avun käyttäjän itsenäisen ja oman näköisen elämän. Edellytyksenä on kuitenkin hyvin toimiva työsuhde.
Oheisella videolla käydään läpi henkilökohtaisen avun työnantajamallin perusperiaatteita sekä työnantajan ja työntekijän oikeudellisia ja sosiaalisia rooleja. Videolla käsitellään lisäksi työsuhteen pelisääntöjä, joita määrittävät lainsäädäntö, työehtosopimus, työsopimus sekä tietysti työnantajan ja työntekijän jokapäiväinen toiminta.
Huom.! Videolla puhutaan kunnasta, mutta nykyään palvelujen järjestäminen on hyvinvointialueen vastuulla. Lisäksi vammaispalvelulain uudistuttua monet termit ovat nykyisin hieman erilaisia. Enää vammaispalveluissa ei käytetä esimerkiksi termiä vaikeavammainen henkilö.
Vammaispalvelulaissa on nyt aiempaa tarkemmat ehdot työnantajamallin käytölle. Työnantajamallin edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee vastaamaan työnantajan velvollisuuksista. Lisäksi edellytyksenä on, että vammainen henkilö antaa asiakassuunnitelmaan kirjattavan suostumuksensa työnantajana toimimiseen.
Työnantajana toimiminen edellyttää lain perustelujen mukaan henkilöltä valmiuksia omaan elämänhallintaan ja päätöksentekoon. Henkilön toimintarajoitteesta johtuva avun tarve saattaa vaikuttaa siihen, onko hänen mahdollista vastata työnantajavelvoitteista itse, vai olisiko perusteltua järjestää palvelu muulla tavalla.
Hyvinvointialueen on annettava ennen työnantajamallin käytöstä päättämistä vammaiselle henkilölle riittävä selvitys työnantajan vastuista ja velvollisuuksista. Ketään ei pitäisi asettaa työnantajan asemaan ilman, että hän ymmärtää, millainen vastuu siitä seuraa.
Jos työnantajamalli ei ole sopiva, tulee henkilökohtainen apu järjestää muulla tavalla. Henkilökohtaista apua ei siis voi jättää järjestämättä siihen vedoten, että henkilö ei halua tai voi toimia työnantajana.
Työnantajuus lisää henkilökohtaisen avun käyttäjän vastuita ja vapauksia, mutta millaista se on käytännössä? Miltä tuntuu toimia työnantajana henkilölle, jonka kanssa on niin tiiviisti tekemisissä? Millaisia asioita se mahdollistaa tai tuoko se mukanaan myös vaikeita hetkiä?
Alla olevalla videolla henkilökohtaisen avustajan työnantajat ja henkilökohtainen avustaja kertovat omista kokemuksistaan työnantajamallista. Huom.! Vammaispalvelulain uudistuttua monet termit ovat nykyisin hieman erilaisia kuin tällä videolla. Enää vammaispalveluissa ei käytetä esimerkiksi termiä vaikeavammainen henkilö.
Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaiseen apuun on oikeus vammaisella henkilöllä, jolle muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Henkilökohtaista apua saadakseen täytyy siis olla vammainen henkilö. Vammaispalveluja myönnetään niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.
YK:n vammaissopimuksen tulkinnassa on painotettu voimakkaasti yksilöllisten palvelujen kuten henkilökohtaisen avun järjestämistä.
Henkilökohtaista apua myönnetään erilaisiin toimiin, kuten kodin askareisiin, liikkumiseen ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen. Ketään ei voi rajata henkilökohtaisen avun ulkopuolelle vamman, sairauden laadun tai diagnoosin perusteella. Tilannetta tarkastellaan aina yksilöllisesti, ja vammaa arvioidaan suhteessa toimintakykyyn siinä toimintaympäristössä, jossa henkilö kulloinkin on. Avun tarpeen ei tarvitse olla runsasta, vaan harvemminkin toistuviin tilanteisiin voi olla oikeus saada henkilökohtaista apua.
Asiakkaan etu ratkaisee
Kun arvioidaan henkilökohtaisen avun myöntämiskriteereitä, on aina huomioitava asiakkaan etu. Epäselvissä tapauksissa kriteerejä tulkitaan vammaisen henkilön edun mukaisesti.
Palveluntarvetta arvioidaan yksilöllisesti, minkä jälkeen suunnitellaan, miten asiakkaan palveluntarve parhaiten toteutetaan. Eri palveluiden yhdistelmän tulee muodostaa tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Asiakassuunnitelmaa tulee myös päivittää säännöllisesti, ja avun saaja voi myös pyytää päivittämistä aina tarpeen mukaan.
Kenelle henkilökohtaista apua ei myönnetä?
Vammaispalveluja myönnetään niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä. Näiden kaikkien edellytysten on siis täytyttävä, jotta henkilö on vammaispalvelulain piirissä.
Henkilökohtaiseen apuun ei ole oikeutta, jos muussa laissa tarkoitetut palvelut ovat henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Tämä lain kohta on jo aikaisemmassa vammaispalvelulaissa ollut tulkinnanvarainen. Henkilökohtaista apua haettaessa on usein tarve kuvata, millä tavalla esimerkiksi kotihoidon palvelut eivät ole sopivia ja riittäviä.
Henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä on myös, että vammainen henkilö kykenee itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Vammaisen henkilön on vähintään tuettuna kyettävä ottamaan kantaa avun sisältöön. YK:n vammaisoikeuskomitea on katsonut, että aikaisemman vammaispalvelulain ns. voimavaraedellytys johti syrjintään henkilökohtaisen avun myöntämisessä.
Vammaispalvelulaissa ei ole ikärajoja henkilökohtaisen avun saamiselle. On siis yksilöllisesti arvioitava, minkälaiset palvelut esimerkiksi lapsi tarvitsee.
Henkilökohtaista apua myönnettäessä ratkaisevaa on avun tarve, joka on aina yksilöllinen. Siksi päätös avun tuntimäärästä tehdään aina tapauskohtaisesti.
Vammaispalvelulaki kuitenkin määrittelee sitä, kuinka paljon henkilökohtaista apua tulee myöntää ja mistä lähtökohdista avun tarvetta arvioidaan. Avun määrää voidaan arvioida mm. sitä kautta, turvaako myönnetty tuntimäärä vammaispalvelulain tavoitteet kuten yhdenvertaisuuden ja itsenäisen elämän. Lisäksi on otettava huomioon muun muassa perustuslain kohdat, jotka turvaavat jokaisen oikeuden välttämättömään huolenpitoon sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että palveluiden tulee turvata jokaiselle ihmisarvoinen elämä sekä edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ihmisarvoiseen elämään kuuluu perustarpeiden täyttymisen lisäksi esimerkiksi sosiaalisia suhteita sekä mahdollisuus tehdä valintoja ja toteuttaa itseään.
Työaikasääntely huomioitava avustajatunteja myönnettäessä
Kun tehdään päätöstä avun määrästä, on huomioitava myös se, että riittävä tuntimäärä on käytännössä enemmän kuin yksittäisiin avustustilanteisiin kuluva aika. Henkilökohtaisen avustajan työaika on suunniteltava ja ilmoitettava hänelle etukäteen. Mahdollista ei ole siis se, että palkallinen työaika täsmentyisi vasta työvuoron aikana työtä tehtäessä.
Palkallista työaikaa on kaikki se aika, jolloin työntekijän tulee olla työnantajan käytettävissä. Henkilökohtaisen avun työtehtäviä ei yleensä tehdä yhtäjaksoisesti, vaan ne riippuvat siitä, millaista apua henkilö milläkin hetkellä tarvitsee. Työtehtävien välille jää siis joskus sellaista aikaa, jolloin avustajan on oltava käytettävissä, mutta hän ei varsinaisesti tee mitään avustamiseen liittyvää tehtävää. Tämä on otettava huomioon, kun mietitään tarvittavaa tuntimäärää. Myös matkoille myönnettävässä henkilökohtaisessa avussa tulee huomioida kaikki se aika, jonka ajaksi avustaja tarvitaan olemaan paikalla.
Apua kaikkeen, mihin tarvitaan
Henkilökohtaista apua järjestetään päivittäisiä toimia sekä työntekoa tai opiskelua varten niin paljon, kuin henkilö sitä tarvitsee. Laissa ei määritellä minimi- tai enimmäistuntimäärää näihin liittyvälle avulle. Päivittäiset toiminnot tarkoittavat niitä asioita, joita ihminen tekee elämässään säännöllisesti. Näitä ovat esimerkiksi liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, vaate- ja ruokahuolto, kaupassakäynti, kodinhoito ja siivous, lääkärikäynnit, lasten hoidossa avustaminen jne.
Opiskelulla tarkoitetaan sellaista opiskelua, joka johtaa tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tai parantaa valmiuksia tällaiseen opiskeluun taikka vahvistaa vammaisen henkilön ammattitaitoa ja parantaa hänen mahdollisuuttaan työllistyä. Perusopetuksessa tarvittavan avustuksen järjestää opetustoimi. Ammatillisen oppilaitoksen on huolehdittava opiskelun edellyttämistä avustajapalveluista. Jos ammatillisessa koulutuksessa oleva vammainen henkilö tarvitsee opiskelua varten henkilökohtaisen avustajan, se voidaan myöntää vammaispalvelulain perusteella.
Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalista kanssakäymistä, kuten perhe- ja ystävyyssuhteiden ylläpitoa varten on järjestettävä henkilökohtaista apua vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei erikseen katsota, että vähempi määrä riittää. Tällöin hyvinvointialueen pitää pystyä perustelemaan, miksi vähempi tuntimäärä kattaa välttämättömän avun tarpeen. On huomattava, että 30 tuntia ei ole vapaa-ajan avun enimmäismäärä, vaan sitä tulee myöntää enemmänkin tarpeen mukaan.
Lisätunteja on mahdollista anoa
Henkilökohtaisen avun lisätunneista voi jättää hakemuksen hyvinvointialueen vammaispalveluihin. Kielteiseen päätökseen voi myös hakea muutosta, mutta välillä nämä prosessit ovat hitaita. Mikäli suunnitelmissa on jotain erityistä, kuten leiri tai matka, kannattaa hakemus lisätunneista jättää hyvissä ajoin.
Joskus henkilökohtaista apua saatetaan tarvita akuutissa tilanteessa enemmän kuin mitä on myönnetty. Jos myönnetyt avustajatunnit ovat ylittyneet, näistä kannattaa jättää erillinen hakemus ja selvittää siinä, mihin apua tarvittiin.
Päivittäisiä toimia ovat tavanomaisessa elämässä tehtävät henkilökohtaiset toimet, kuten pukeutuminen ja henkilökohtaisen hygienian hoito, wc-käynti sekä esimerkiksi liikkuminen, kotityöt sekä asiointi. Asiointia on esimerkiksi asiointi kodin ulkopuolella tai asioiden hoitaminen kotona internetin välityksellä. Kotitöitä ovat esimerkiksi ruuan valmistaminen, siivoaminen tai vaatteiden ja kodin tekstiilien huoltaminen sekä muut tavanomaisesti itse tehtävät kotityöt. Henkilökohtaisella avulla voidaan tukea myös vanhemman mahdollisuutta huolehtia hoidossaan olevan lapsen jokapäiväisestä huolenpidosta ja hänen asioidensa hoidosta.
YK:n vammaissopimuksen lähtökohta on itsenäisen elämän käsite. Itsenäinen elämä tarkoittaa, että vammaisille henkilöille tarjotaan kaikki ne tarvittavat keinot, jotka mahdollistavat valinnanvapauden toteuttamisen, elämän eri osa-alueiden hallitsemisen ja kaikkien omaa elämää koskevien päätösten tekemisen. YK:n vammaissopimusta tulkittaessa on katsottu, että henkilökohtaisessa avussa vammaiselle henkilölle tulee jäädä täysi määräysvalta avun käyttöön.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että lähtökohta henkilökohtaisessa avussa on vammaisen henkilön oma mielipide siitä, mitä tarkoitetaan välttämättömällä avustamisella kotona tai kodin ulkopuolella. Samoin on korostettu, että vammaisella henkilöllä tulee säilyä oikeus itse määritellä, mihin ja missä hän käyttää avustajaa.
Näistä syistä vammaiselle henkilölle tulee jäädä mahdollisuus itse päättää, missä määrin hän käyttää avustajatunteja esimerkiksi liikkumiseen kodin ulkopuolella ja kuinka paljon muihin tehtäviin.
Kuten edellä on kuvattu, päivittäisiin toimiin luetaan kodin siisteydestä huolehtiminen ja muut kodissa tietyin väliajoin tehtävät asiat. Usein asiaa avataan kuvaamalla, että henkilökohtaiseen apuun voivat kuulua tehtävät, joita vammainen henkilö ilman vammaa tekisi itse.
Useat kodin työt ovat sellaisia, joita ihmiset tyypillisesti tekevät säännöllisesti itse, eikä niihin lähtökohtaisesti tarvita ulkopuolista ammattilaista. Tällaisia ovat esimerkiksi viikkosiivous, ikkunoiden pesu, suursiivous ja pihan hoito. Useimmiten tällaiset tehtävät voivat siis kuulua henkilökohtaiseen apuun, jos avustajatunteja on myönnetty päivittäisiin toimiin. Varsin harvoin hyvinvointialue on järjestänyt näihin erillisen palvelun.
Työturvallisuuden varmistaminen on erilaisissa tehtävissä luonnollisesti tärkeää, ja asiassa tulee huomioida työntekijän yksilölliset ominaisuudet, esimerkiksi perehdytyksen ja opastuksen tarve.
Henkilökohtaista apua voidaan myöntää harrastuksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nämä mainitaan vammaispalvelulaissa omana kohtanaan. Usein vapaa-ajan henkilökohtaiseen apuun on oikeus myös palvelutalossa asuvalle henkilölle.
Vapaa-ajan avussa ei ole edellytyksenä, että avustajatunnit pitäisi käyttää kodin ulkopuolella. Harrastus tai sosiaalinen vuorovaikutus voi tapahtua myös kotona.
Ongelma saattaa usein olla, että henkilökohtaisen avun tunteja on myönnetty niin vähän, että vapaa-ajan tunteja on jouduttu käyttämään pakollisiin päivittäisiin toimiin. Esimerkiksi asiointiapu on kuitenkin tarkoitus vammaispalvelulain mukaan kattaa päivittäisiin toimiin tarkoitetuilla avustajatunneilla.
Henkilökohtaiseen apuun voi osana palvelun kokonaisuutta kuulua sellaisia avustajan toteuttamia itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon sekä pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon. Hyvinvointialueen on järjestettävä vammaiselle henkilölle ja tarvittaessa avustajalle näiden toimenpiteiden edellyttämää ohjausta.
Laissa tarkoitetut itsehoitoa vastaavat toimenpiteet ovat sellaisia, jotka vammainen henkilö tekisi itse, jos toimintarajoite ei olisi esteenä. Vastaavia toimenpiteitä tekevät myös vammaisen lapsen vanhemmat, omaishoitajat ja perhehoitajat. Henkilökohtaisella avulla ei ole lain perustelujen mukaan tarkoitus korvata kotihoidon tai kotisairaanhoidon palveluita tai muita terveydenhuollolle kuuluvia tehtäviä, joiden ei katsota olevan itsehoitoa.
Uudessa vammaispalvelulaissa tai sen perusteluissa ei ole aikaisempaa rajausta, jonka mukaan henkilökohtainen apu ei ole pääosin hoivaa, hoitoa tai valvontaa. Alalla on erilaisia tulkintoja siitä, sisältyykö uuden vammaispalvelulain tulkintaan vastaavaa ajatusta. Heta-liitto on katsonut, että rajaukseen ei voi vedota, sillä se lainvalmistelun aikana jätettiin tietoisesti kokonaan pois laista ja sen perusteluista.
Joskus vammaispalvelu on saattanut tehdä päätöksen, jossa todetaan, että vain esimerkiksi tietty määrä avustajatunteja voi sijoittua iltoihin, yöaikaan tai viikonloppuun. Jos tällainen päätös on tehty, palkkakuluja korvataan lähtökohtaisesti vain päätöksen rajoissa. Jos päätöksen mukaan viikonloppuna voisi käyttää 10 tuntia henkilökohtaista apua, ei vammaispalvelu lähtökohtaisesti korvaa enempää kuin 10 tuntia viikonloppuina tehdystä työstä.
YK:n vammaissopimuksen tulkinnassa on korostettu, että vammaiselle henkilölle tulee jäädä täysi määräysvalta henkilökohtaisen avun käytöstä. Tämä koskee myös sitä, milloin avustajatunteja voi käyttää. Heta-liitossa on suhtauduttu kriittisesti päätösten aikarajoihin, sillä ne rajaavat liikaa avun käyttöä.
Jos nykyinen henkilökohtaisen avun päätös ei vastaa siihen, milloin avustajatunteja on tarve käyttää, on mahdollista jättää vammaispalveluun kirjallinen hakemus siitä, että päätöstä muutetaan sellaiseksi, että aikarajoituksia ei ole. Uuteen henkilökohtaisen avun päätökseen on mahdollista hakea muutosta. Näissä tilanteissa kannattaa kuvailla, millä tavalla päätös ei vastaa avun tarpeeseen.
Vammaispalvelu tekee päätöksen siitä, mihin tarkoitukseen avustajatunteja myönnetään. Päätös tehdään kullekin asiakkaalle yksilöllisen tarpeen mukaisesti – siis sen perusteella, mihin apua tarvitaan ja kuinka paljon. Päätöksestä tulee käydä ilmi, millä tavalla henkilökohtainen apu toteutetaan, esim. onko käytössä työnantajamalli.
Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen. Avustajan palkan sekä työnantajana toimimisesta aiheutuvien kulujen perusteet ja korvaamistapa on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja päätökseen.
Lisäksi edellytyksenä on, että vammainen henkilö antaa asiakassuunnitelmaan kirjattavan suostumuksensa työnantajana toimimiseen, jos käytössä on työnantajamalli.
Henkilökohtaisen avun tunteja voi käyttää päätöksessä määriteltyyn tarkoitukseen. Jos henkilölle on esimerkiksi myönnetty avustajatunteja harrastuksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen (ns. vapaa-ajan apu), ei avustajatunteja voi käyttää kodin siivoukseen.
Kannattaa siis aina tarvittaessa tarkistaa, mitä henkilökohtaisen avun päätöksessä sanotaan siitä, mihin avustajatunteja on myönnetty. Tavallista on, että osa tunneista on tarkoitettu päivittäisiin toimiin ja osa vapaa-ajan apuun.
Vammaispalveluja koskevat päätökset on tehtävä ja toimeenpantava ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Kolmen kuukauden määräaika päätöksenteolle ei kuitenkaan ole päätöksenteon vähimmäis- tai enimmäismääräaika. Päätös asiassa on tehtävä heti, kun asiassa mahdollisesti hankittavat selvitykset on saatu.
Kiireellisiä toimenpiteitä koskeva asia on käsiteltävä ja päätös tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella viipymättä siten, ettei asiakkaan oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Päätös on toimeenpantava kiireellisissä tapauksissa viipymättä.
Päätöksentekoon varattavaa aikaa arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, minkälaisesta asiasta kulloinkin on kysymys. Henkilökohtaisessa avussa on kysymys subjektiivisesta oikeudesta ja sellaisesta perustavanlaatuisesta palvelusta, jolla turvataan vaikeavammaiselle henkilölle perustuslain mukainen oikeus välttämättömään huolenpitoon. Tällaisen palvelun kohdalla viranomaisilta edellytetään, että asian käsittelyn joutuisuuteen ja myös päätöksen täytäntöönpanon viivytyksettömyyteen kiinnitetään erityistä huomiota.
Päätökset pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevina
Henkilökohtaisen avun päätökset on tehtävä siten, että ne ovat voimassa toistaiseksi, ellei henkilön oma etu, yksilöllinen tilanne tai palvelun luonne edellytä määräaikaista päätöstä. Heta-liiton neuvonnan arvio on, että määräaikainen henkilökohtainen päätös on uuden vammaispalvelulain nojalla hyvin harvoin mahdollinen. Määräaikaiset päätökset voisivat koskea lähinnä lisätuntien myöntämistä matkojen ajalle ja muihin vastaaviin tilanteisiin.
Päätökseen voi hakea muutosta ja vaatia päätöksen muuttamista toistaiseksi voimassa olevaksi. Jos muutoksenhakuaikaa ei ole enää jäljellä, voi asiasta jättää uuden hakemuksen vammaispalveluun.
Henkilökohtaisen avun myöntäminen viikkoa tai kuukautta kohden
Pääsääntöisesti henkilökohtainen apu myönnetään joko viikkoa tai kuukautta kohden. Olennaista on se, miten asia on kirjattu henkilökohtaisen avun päätökseen.
Jos henkilökohtaisen avun päätöksessä lukee ”30 tuntia viikossa”, tarkoittaa se sitä, että enempää tunteja ei tämän päätöksen mukaan voida korvata yhden viikon ajalta.
Henkilökohtaisen avun päätöksen tulisi vastata yksilöllistä tarvetta. Tarvittaessa sosiaalityöntekijän kanssa voidaan käydä uudelleen läpi palvelutarve ja kirjata se myös asiakassuunnitelmaan. Henkilökohtainen apu voidaan myös myöntää kuukautta kohden. Tällainen muotoilu mahdollistaa viikoittaisen vaihtelun käytetyissä henkilökohtaisen avun tunneissa. Vammaispalvelulaki ei estä sitä, että avustajatunnit myönnettäisiin myös kuukautta pidemmälle ajalle, sillä laki jättää tämän kysymyksen avoimeksi.
Henkilökohtaisen avun päätös perustuu yksilölliseen tarpeeseen. Palvelusuunnitelmassa tulisi arvioida tätä yksilöllistä tarvetta. Päätökset tulisi lähtökohtaisesti tehdä toistaiseksi voimassa olevana. Kun kysymys on sellaisesta palvelusta, jonka tarve on jatkuva, tulisi päätökset tehdä siten, että päätös on voimassa toistaiseksi. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukana vaikeavammaisen henkilön alistaminen muutoksenhakuprosessiin tilanteessa, jossa henkilön olosuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia, saattaa vaarantaa henkilön oikeuden välttämättömään huolenpitoon henkilökohtaista apua järjestettäessä. Viranomaisella saattaa kuitenkin olla peruste tehdä palvelua koskeva päätös myös määräaikaisena. Määräaikaisuus tulisi tällöin perustella päätöksessä.
Tarpeen mukaan kannattaa keskustella hyvinvointialueen vammaispalvelun kanssa toiveesta saada päätös toistaiseksi voimassa olevana. Päätökseen voi myös hakea muutosta ja vaatia sitä toistaiseksi voimassa olevana. Jos muutoksenhakuaikaa ei ole enää jäljellä, voi asiasta jättää uuden hakemuksen vammaispalveluun.
Jos sosiaalityöntekijän tekemässä henkilökohtaisen avun päätöksessä lukee ”30 tuntia viikossa”, tarkoittaa se sitä, että enempää tunteja ei tämän päätöksen mukaan voida teettää yhden viikon aikana.
Henkilökohtaisen avun päätöksen tulisi vastata yksilöllistä tarvetta. Tarpeen mukaan sosiaalityöntekijän kanssa voidaan käydä uudelleen läpi palvelutarve ja kirjata se myös palvelusuunnitelmaan. Henkilökohtainen apu voidaan myös myöntää kuukautta kohden. Tällainen muotoilu mahdollistaa viikoittaisen vaihtelun käytetyissä henkilökohtaisen avun tunneissa.
Henkilökohtaisen avun päätökseen voi hakea oikaisua tekemällä oikaisuvaatimuksen 30 vuorokauden sisällä. Päätöksessä pitää olla tätä koskevat ohjeet ja muutoksenhakuosoite. Oikaisuvaatimuksen voi myös lähettää liitteineen sähköpostilla. Jos oikaisuvaatimukseen annettu päätöskin on kielteinen, voi siitä valittaa hallinto-oikeuteen ja sieltä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Heta-liiton neuvontavastauksia on mahdollista hyödyntää oikaisuvaatimuksissa ja valituksissa. Kannattaa selvittää oikeusaputoimistosta mahdollisuus saada maksutonta oikeusapua valitusprosessiin.
Joskus vaihtoehto päätöksestä valittamiselle voi olla uuden hakemuksen jättäminen. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun hakemuksen tueksi on uutta selvitystä tai alkuperäinen hakemus on ollut puutteellinen.