Voiko aikaisempaa useampi saada henkilökohtaista apua uuden lain perusteella?

Vammaispalvelulain uudistuksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa yhdenvertaiset palvelut kaikille vammaisille ihmisille, myös nykyisille väliinputoajaryhmille. Henkilökohtaisen avun saamisedellytykset muuttuvat uuden lain myötä jonkin verran.

Jatkossa henkilökohtaisessa avussa ei enää ole ns. ikääntymisrajausta kuten vanhassa vammaispalvelulaissa. Ikääntymisrajaus ei ole kuitenkaan nykyisenkään oikeuskäytännön mukaan ollut kovin tiukka, eli useimmissa tilanteissa sillä ei ole ollut merkitystä.

Toiseksi laissa todetaan, että henkilökohtaiseen apuun voi osana palvelun kokonaisuutta kuulua sellaisia avustajan toteuttamia itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon sekä pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon. Laissa tai sen perusteluissa ei myöskään ole rajattu henkilökohtaisen avun saantia nykyiseen tapaan sen perusteella, onko kyse hoivasta, hoidosta tai valvonnasta.

Kolmanneksi ns. voimavaraedellytystä on muokattu sanamuodoiltaan. Uuden lain mukaan henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksenä on, että vammainen henkilö kykenee itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Vammaispalvelulain soveltamisalan muutoksia koskevassa hallituksen esityksessä on painotettu, että nykyistä tiukemmin pitäisi arvioida esim. sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen sopivuutta. Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen ensisijaisuus on sinänsä ollut kirjattuna myös vanhaan vammaispalvelulakiin.

Hallituksen esityksessä kuitenkin tuodaan myös esiin, että YK:n vammaissopimus tulee sovellettavaksi palvelutarpeen arvioinnissa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa sekä päätöksen täytäntöönpanossa. Lisäksi lainvalinnassa ja päätöksenteossa on aina otettava huomioon lain 1 §:ssä säädetty tarkoitus arvioitaessa soveltamisalan ja palvelukohtaisten säännösten edellytysten täyttymistä. Näin ollen tulee arvioida mm. sitä, tukevatko palvelut itsenäisen elämän ja itsemääräämisoikeuden toteutumista ja vastaavatko ne yksilölliseen tarpeeseen.

On myös huolehdittava tarvittaessa yhdenvertaisuuslain mukaisista kohtuullisista mukautuksista. Nämä perusteet usein puoltavat henkilökohtaisen avun järjestämistä muiden palveluiden sijaan.