Heta-liitto osallistui vammaispalvelulain soveltamisalaa koskevaan kuulemiseen
Julkaistu
THL järjesti 27.11.2023 sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä uutta vammaispalvelulakia koskevan kuulemistilaisuuden.
Tilaisuuden aiheena oli vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentaminen. Soveltamisala koskee muun muassa sitä, ketkä henkilöt ovat vammaispalvelulain palvelujen piirissä. Heta-liiton puheenvuoron tilaisuudessa käytti puheenjohtaja Maija Aatelo.
Tilaisuuden jälkeen oli mahdollista jättää kirjallinen yhteenveto puheenvuorosta. Heta-liiton yhteenvedossa todettiin seuraavaa:
”Heta-liitto katsoo eduskunnan sote-valiokunnan tavoin, että vammaispalvelulain tarkoituksena ei ole kaikkien iäkkäiden henkilöiden palveluiden järjestäminen. On vaikea kysymys, miten asia kirjattaisiin lakiin syrjimättömällä tavalla siten, että ikääntyneitä vammaisia henkilöitä ei jää perusteetta vammaispalveluiden ulkopuolelle. Yksi vaihtoehto saattaisi olla esittää asia yleisemmän lain tarkoituksen muodossa, ei osana vammaisen henkilön määritelmää (2 § 1 mom.), joka on muodoltaan suhteellisen ehdoton, eikä sopivaa muotoilua ole vuosien valmistelun aikana pystytty kehittämään.
Ikääntymisrajaus tai esimerkiksi aiemmin esitetty ikäkauteen liittyvän avuntarpeen rajaaminen vammaispalvelulain ulkopuolelle ei ole hyväksyttävää, sillä nämä johtavat eriarvoisuuteen eri ikäisten vammaisten kesken perustuslakivaliokunnan kuvaamalla tavalla. Ei ole myöskään hyväksyttäviä perusteita sille, että palvelut yleisesti eriytettäisiin työikäisten ja tätä vanhempien välillä.
Eduskunta edellytti lausumassaan valtioneuvostolta toimia vammaispalvelulain ensisijaisuuden kehittämiseksi, eikä tätä saa valmistelussa unohtaa. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut tulee määritellä ensisijaisiksi vammaisille henkilöille. Lakiin on kirjattava vähintään, että henkilökohtaisen avun, erityisen osallisuuden tuen sekä asumisen tuen osalta vammaispalvelulaki on ensisijainen mm. sosiaalihuoltolain palveluihin nähden. Henkilökohtainen apu ja erityinen osallisuuden tuki liittyvät suoraan YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoon, eikä saa olla mahdollista, että näitä pyritään korvaamaan muilla palveluilla kuten kotihoidolla.
Tavanomaisen elämän käsite lain soveltamisalassa on joko poistettava tai sen merkitystä on rajattava, sillä se heikentää mahdollisuutta saada yksilöllisiä palveluja ja voi olla ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Henkilökohtaisen avun tulee olla arvoneutraalia ja yksilöllisin perustein määräytyvää, eivätkä sen myöntämiseen saa vaikuttaa sosiaalityöntekijän subjektiiviset näkemykset tavallisista elämänvalinnoista.
Vammaispalvelujen maksuttomuuden tulee toteutua riippumatta siitä, minkä lain nojalla vamman edellyttämä palvelu järjestetään. On vammaisten asemaa heikentävää ja eettisesti ongelmallista, että jopa elinikäisesti tarvittavasta palvelusta peritään maksuja. Asia voidaan ratkaista asiakasmaksulakiin otettavalla säännöksellä.”