Heta-liiton vertaistukikoordinaattori esittäytyy

Julkaistu

Hei kaikki! Tämän tekstin takana on Heta-liiton suhteellisen tuore vertaistukikoordinaattori Marja. Aloitin työt Heta-liitossa vajaa kuukausi sitten. 

Työkaverit ovat todella mukavia, ja yhteishenki tuntuu leppoisan hyvältä samaan hiileen puhaltamiselta niin työkavereiden kuin Heta-liiton jäsenten kanssa. Töiden aloitus on ollut supersosiaalinen, vaikka olen tavannut ihmisiä vain näytön takaa. Kontrasti media-assistentin varsin itsenäisiin töihin, joita teen tämän työn lisäksi, on aika iso. Näin uuden työn alkumetreillä Teamsin chat-viestien piippaukset, videopuhelut ja etäkokoukset luovat tunnelman kuin koko Hetan toimisto olisi etätyönurkkauksessani – ja hyvä niin 😊.

Etätyönurkkaukseen mahtuu toki myös avustajakoirani ja avopuolison lemmikkikoira eli kaksi labradorityttöä. Onneksi koirat ovat tottuneet torkkumaan työpäivien ajan. Tosin lähtee niistä välillä ääntäkin. Muutama päivä sitten Työnantajakumppanien kahvitauolla aputassu nukkui niin sikeästi, että kahvittelijoiden puheensorinaan sekoittui unista koiran haukuntaa.   

Mutta miten minusta tuli Hetan vertaistukikoordinaattori?

Huomasin Heta-liiton avoimen työpaikan ja kyselin lisätietoa paikasta. Heti ensimmäisellä yhteydenotolla paikasta tuli niin hyvä fiilis, että päätin hakea avoinna olevaa paikkaa. Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja media-assistentti. Sosionomiopinnoissa suuntauduin vammaistyöhön ja kuntoutukseen. Ajattelin silloin, että suuntautuminen tukisi parhaiten työllistymistäni, mutta työpaikan löytyminen tällä koulutuspohjalla ja liikuntarajoitteisena ei ole ollutkaan ihan helppo tehtävä.

Yllätyin iloisesti, kun minulle tarjottiin Heta-liitosta töitä vertaistukikoordinaattorina. Tuli semmoinen lämmin tunne siitä, että tämä on se työpaikka, jota olen etsinyt jo useamman vuoden.  

Marja Hukkanen istuu pyörätuolissaan laiturilla. Vieressä kaksi mustaa koiraa.

Hyviä kokemuksia ja lämpimiä muistoja vertaistuesta 

Toimin itse henkilökohtaisen avustajan työnantaja, ja lisäksi minulla on apuna ja ilona avustajakoira. Kun sain ensimmäisen avustajakoirani vuonna 2007, pääsin mukaan avustajakoiran käyttäjien porukkaan. Olin silloin pari viikkoa kestävällä avustajakoirien luovutusjaksolla, jossa oli mukana kaikki sinä vuonna avustajakoiran saavat henkilöt. Meitä oli aika tiivis pieni porukka, ja yhteishenki sekä tekemisen meininki tuolla leirillä olivat mahtavia. Yhdistävänä tekijänä olivat nuo taitavat työuraansa aloittelevat aputassut.

Vaikka yhteydenpito tämän porukan kanssa on vähentynyt vuosien saatossa, muistelen noita aikoja edelleen hymyssä suin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli myös vertaistukea parhaimmillaan.  

Siitä lähtien olen ollut myös Avustajakoira ry:n jäsen. Uutena avustajakoiran käyttäjänä oli paljon kysymyksiä koira-arkeen liittyen. Monia hyväksi havaittuja vinkkejä sainkin kokeneemmilta koirakoilta. Koen avustajakoiran käyttäjiltä saamani vertaistuen ja kokemusten vaihdon edelleen 15 vuoden jälkeen tärkeäksi. On totta, että heillä, joiden arki on jollain tasolla samankaltaista, on sellaisia kokemuksia, joita on vaikea muualta löytää. 

Avustajakoirat varmasti ovatkin omakohtaisesti merkittävin ja pitkäaikaisin kokemukseni vertaistukeen liittyen. Avustajakoirayhdistyksen jäsenenä olen saanut sekä nauttia vertaistuesta aputassupiireissä että olla myös hiukan suunnittelemassa avustajakoiran käyttäjien yhteisiä kesäpäiviä ja tapahtumia. 

Marja Hukkanen

Nähdään vertaistukitoiminnan merkeissä 

Heta-liiton vertaistukikoordinaattorina saan olla mukana mahdollistamassa ja kehittämässä henkilökohtaisten avustajien työnantajien vertaistukitoimintaa. Silloin, kun olen itse aloittanut henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimisen, ei ollut oikein mitään kanavaa sellaiseen kokemusten vaihtoon asian tiimoilta kuin olisin toivonut. Onneksi nyt on toisin. Toivottavasti Hetan vertaistukitoiminta tavoittaa mahdollisimman monet. 

Arvostan valtavasti sitä kokemusasiantuntijuutta, mitä monella Hetan jäsenellä on henkilökohtaisen avustajan työnantajuuteen liittyen. Se on jotain sellaista, mitä ei voi oppia kirjoista. Vertaistuki on ainutlaatuista kahden vertaisen ajatusten vaihtoa. Uskon, että vertaistukitoiminnalle on aina tarvetta. 

Uskon, että tämä työ ja kohtaamiset ihmisten kanssa antavat minulle paljon. Muiden omakohtaiset kokemukset henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimisesta antavat varmasti uusia näkökulmia myös itselleni henkilökohtaiseen apuun liittyen. Toivon, että itse voin auttaa täällä Heta-liitossa mahdollisimman monia vertaistukeen liittyvissä asioissa. On ilo olla mukana kehittämässä vertaistuesta pysyvää toimivaa tukea meille henkilökohtaisten avustajien työantajille.  

Omia kokemuksia ja kysymyksiä henkilökohtaisen avustajan työnantajuuteen liittyen voi kertoilla Työnantajakumppanien kahvitauoilla. Porukalla on mukava vaihtaa kuulumisia aiheen äärellä rennolla fiiliksellä. Tervetuloa mukaan!

Pian alkavat taas Heta-liiton vertaistukihenkilöiden koulutukset. Jos olet kiinnostunut toimimaan vertaistukena toiselle henkilökohtaisen avun käyttäjälle, kannattaa vilkaista syksyn vertaistukikoulutusten aikataulut.  

 

Muistatko, kun kerroin tekstin alussa niistä nukkuvista koirista? Ne heräävät umpiunesta, kun suljen läppärin kannen. Siitä on tullut varma merkki työpäivän päättymisestä —tai koiran näkökulmasta se on ehkä paremminkin merkki siitä, että kohta päästään lenkille.  

Nautitaan syksyn raikkaista tuulista, ihanaa viikkoa sinulle! 

Marja Hukkanen
Hetan vertaistukikoordinaattori

Marja Hukkanen