YK:n vammaissopimus 10 vuotta Suomessa
Julkaistu
Henkilökohtainen apu on keskeinen vammaissopimuksen toteuttamiskeino.
Suomessa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan. Sopimus astui Suomessa voimaan 10. kesäkuuta 2016, ja sen tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista.
YK:n vammaissopimus velvoittaa valtioita takaamaan vammaisille henkilöille oikeuden elää itsenäisesti ja olla osallisia yhteisössä. Tämä oikeus on kiinteässä yhteydessä henkilökohtaiseen apuun, joka mahdollistaa yksilöllisen avun arjen eri tilanteissa. Henkilökohtainen apu ei ole vain palvelu vaan väline toteuttaa keskeisiä ihmisoikeuksia. Näin se liittyy suoraan vammaissopimuksen ytimeen eli oikeuteen elää muiden kanssa yhdenvertaisena.
– Vammaissopimuksen merkitystä on tärkeää korostaa varsinkin tällä hetkellä, kun asenteet ovat yhteiskunnassa koventuneet ja ovat paikoin jopa ableistisia, toteaa Hetan puheenjohtaja Maija Aatelo.
Sopimuksen toteuttaminen ja valvonta
Suomessa laaditaan säännöllisesti vammaissopimuksen kansallinen toimintaohjelma, jolla toimeenpannaan YK:n vammaissopimusta. Toimintaohjelmaa koordinoi VANE eli Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta. Ohjelman tavoitteena on lisätä tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista, jotta ne osataan ottaa huomioon laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla ja hallinnossa. Jokaiselle toimikaudelle määritellään vammaissopimuksen täytäntöönpanon edistämisen keskeiset kansalliset tavoitteet, niitä edistävät keinot ja tarvittava seuranta.
Suomen tulee säännöllisesti raportoida kansainväliselle komitealle vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumisesta. Suomessa sopimuksen täytäntöönpanoa suojelee, edistää ja seuraa kansallinen ihmisoikeusinstituutio. Myös vammaiset henkilöt ja vammaisjärjestöt ovat mukana vammaissopimuksen valvontamenettelyssä. Tätä työtä koordinoi Vammaisfoorumi, joka myös tekee YK:lle oman rinnakkaisraporttinsa. Raportissa tarkastellaan vammaissopimuksen määräysten toteutumista vammaisten ihmisten arjessa.
Henkilökohtaisesta avusta on tehty Suomea koskien yksi yksilövalitus YK:n vammaisoikeuskomitealle. Ratkaisussaan komitea katsoi, että Suomi oli loukannut vammaissopimuksen 19 artiklaa ja 5 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa. Sopimuksen 19 artikla käsittelee elämistä itsenäisesti ja osallisuutta yhteisössä, 5 artikla puolestaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Voit lukea ratkaisun englanniksi täällä.
Järjestöjen tärkeä rooli
– Yksi tärkeä osa vammaissopimuksen toteutumista on se, että vammaisjärjestöillä on tarvittavat taloudelliset resurssit toimia ja vaikuttaa. Viimeaikaiset avustusleikkaukset eivät tue tätä. Järjestöillä on ruohonjuuritason työnsä kautta kontakti vammaisten ihmisten arkeen. Järjestöissä nähdään läheltä, millaista vammaisten ihmisten elämä oikeasti on, ja miten yhteiskunnan palvelut heidän kohdallaan toimivat. Tämän pohjalta voidaan viedä viestiä päättäjille, jotta he tekisivät mahdollisimman hyviä päätöksiä. Tästä aiheesta SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas kirjoitti vastikään hyvän artikkelin. Voit lukea sen halutessasi täällä, Maija Aatelo kertoo.
Hetan työssä esimerkiksi HetaHelp toimii kokonaan STEA-rahoituksella.
– HetaHelp on myös julkishallinnossa tunnustettu tärkeä palvelu, jota vammaispalveluiden työntekijätkin käyttävät. Järjestöissä tehdään monenlaista tärkeää työtä, jonka merkitystä tulee pitää esillä, Maija Aatelo muistuttaa.
Ensimmäiset Suomea koskevat suositukset
YK:n vammaisten oikeuksien komitea antoi ensimmäiset Suomea koskevat suositukset vuonna 2025 maaraportissaan. Suosituksissa otetaan kantaa muun muassa henkilökohtaisen avun saatavuuden merkitykseen ja siihen, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus palveluihin. Raportti ja sen kaikki suositukset ovat saatavilla Heta-liiton Tietopankissa.
Tutustu raporttiin tällä sivulla artikkelissa ”Lähteitä YK:n vammaissopimuksesta.”
Komitean mukaan Suomessa tulee kehittää valtakunnallisesti yhtenäistä oikeusperustaista lainsäädäntöä ja politiikkaa, jotta henkilökohtaista apua voidaan toteuttaa itseohjautuvuutta ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Palveluissa ei tule olla ikärajoituksia, palvelumaksuja tai hyvinvointialueiden jonotuslistoja. Lisäksi tulee varmistaa yhdenvertaisuus eri hyvinvointialueiden asukkaiden kesken sekä vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain yhdenmukainen soveltaminen.
Vammaisjärjestöt ovat moittineet henkilökohtaisen avun kotikartoituksia, joilla on kartoitettu avustajatuntien tarvetta. Komitea katsoo, että Suomen on taattava yksityiselämän kunnioittaminen myös henkilökohtaisen avun ja muiden palvelujen tarvetta arvioitaessa. Vammaisille ihmisille tulee tarjota tietoa menettelyistä, joilla yksityiselämän loukkauksiin voidaan puuttua.