Vammaispalvelulain lausuntokierros: muutokset vaarantaisivat palveluiden saannin
Julkaistu
Monissa lausunnoissa puolustettiin oikeutta yksilöllisiin palveluihin.
Tämä uutinen on osa sarjaa, jossa uutisoimme vammaispalvelulain muutoksia käsittelevistä lausunnoista. Arvio on, että eduskunta alkaisi käsitellä muutoksia viikolla 39.
Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden vahva painotus vaarana
Yksi hallituksen suunnittelema muutos olisi, että jatkossa vammaisille tulisi tarjota aiempaa tiukemmin sosiaalihuoltolain mukaisia maksullisia yleispalveluja. Vammaispalveluita voisi saada vain, jos palvelut eivät olisi järjestettävissä muiden lakien nojalla. Moni asiantuntijataho ja suurin osa vammaisjärjestöistä vastustaa tätä muutosta muun muassa sen vuoksi, että sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät turvaa itsenäistä elämää ja osallisuutta. Vaarana muutoksissa nähdään yleisesti myös se, että Suomen vammaispalveluissa mennään ajassa taaksepäin kohti hoivaa ja hoitoa painottavaa mentaliteettia, jos esim. henkilökohtaisen avun sijaan painotetaan kotihoitoa.
Vammaisfoorumin mukaan on vaarana, että moni vammaisuutensa vuoksi arjessa palveluja tarvitseva jää palveluiden ulkopuolelle, eivätkä sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ole soveltuvia tai riittäviä heidän yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksiensa turvaamisessa. Ensisijaisen lainsäädännön voimakas korostaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että vammaisille henkilöille tarjotaan esim. sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja tarkoitettua laajemmin. Tämä tarkoittaisi esim. kotihoitoa tai sosiaalihuoltolain mukaisia asumisen palveluita, jotka ovat maksullisia.
Monien vammaisjärjestöjen lausunnoissa arvioitiin, miten muutos vaikuttaa omaan jäsenistöön. Esimerkiksi Näkövammaisten liiton mukaan muutosesitys on rakennettu siten, että taloudelliset seikat tulevat ohjaamaan hyvinvointialueita siirtämään näkövammaisia henkilöitä sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen piiriin. NKL ei pidä tätä vaihtoehtona:
”On täysin epärealistista ajatella, että sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut korvaisivat vammaispalvelulain mukaiset välttämättömät palvelut eri-ikäisille näkövammaisille henkilöille ja eri-ikäisinä näkövammautuneille henkilöille.”
Asiaa pohdittiin lausunnoissa päätöksentekoprosessin kannalta. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan esitysluonnos tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvinvointialue voi ensin yhdessä prosessissa todeta ensisijaisten palveluiden olevan asiakkaalle riittäviä ja sopivia ja evätä tästä syystä vammaispalvelulain mukaiset palvelut. Seuraavassa prosessissa kyseinen hyvinvointialue voi taas päättää, ettei myönnä asiakkaalle ensisijaisia palveluja, koska niitä ei syystä tai toisesta, kuten esimerkiksi palvelun saatavuusongelmista johtuen, ole tarjolla.
Palveluiden todellinen saatavuus ei saisi vaikuttaa
Erityisen paljon kritisoitiin lakiluonnoksen perustelujen linjaa, että palvelujen tosiasiallinen saatavuus ei saisi vaikuttaa siihen, myönnetäänkö henkilölle vammaispalvelulain mukaisia palveluja. Taustalla on huoli siitä, että esim. kotihoidon puutteita yritettäisiin paikata vammaispalveluilla ja että vammaispalveluita olisi nyt myönnetty tarpeettoman paljon.
Oikeuskansleri katsoo, että asiakas saattaisi jäädä ilman tarvitsemiaan palveluja, jos niitä ei käytännössä olisi saatavilla:
”Asetelma on näin ollen herkkä sille, että tosiasiallisesti tässä voi syntyä riskiä palveluiden heikkenemisestä tai siitä, että ehdotetun sääntelyn myötä henkilön oikeus tosiasiallisesti saada yksilöllisten tarpeidensa mukaiset riittävät palvelut voi vaarantua. Edellä mainittu hallituksen esityksessä todettu saattaa lain tulkintaa ja soveltamista ohjatessaan vaarantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ja olla ristiriidassa perusoikeusmyönteisen laintulkinnan kanssa.”
Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että on täysin mahdollista, että hyvinvointialueet tulevat tekemään päätöksiä palveluista, jotka eivät vastaa vammaisen henkilön tarvetta tai eivät ylipäätään toteudu. Kysymys nousi esiin myös monien järjestöjen lausunnoissa. Esimerkiksi Lihastautiliitto kuvaa ongelmaa näin:
”Erityisen huolestuttavaa on, ettei palvelujen tosiasiallisella toteutumatta jäämisellä ole mitään merkitystä vammaispalvelulain soveltamiseksi. Ei ole turha pelko, että ihminen jää kokonaan vaille palveluja. Tällaista tapahtuu jo vammaispalvelulain subjektiivisten palvelujen kohdalla, esimerkiksi henkilökohtaisen avun työtä tekeviä henkilöitä ei ole saatavilla tai palvelua ei pystytä järjestämään, koska inva-taksia ei ole käytettävissä alueella myöhäisinä aikoina arkena tai viikonloppuna. Palveluiden myöntämisellä ei ole mitään tarkoitusta, jos yhteiskunnan ei niitä tarvitse lakisääteisesti todellisuudessa tarjota.”
Keskustelu vammaispalveluista on jo hieman käynnistynyt julkisuudessa. Kehitysvammaisten tukiliiton Helsingin sanomissa julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessa on kuvattu muutoksen merkitystä ja ongelmia.