Vammaispalvelulain lausuntokierros: moni kritisoi YK:n vammaissopimuksen unohtamista
Julkaistu
Itsenäinen elämä ja osallisuus eivät korostu lakiluonnoksessa.
Tulemme uutisoimaan syksyn aikana vammaispalvelulain muutoksia käsittelevistä lausunnoista. Arvio on, että eduskunta alkaisi käsitellä muutoksia viikolla 39.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on valmistellut muutoksia jo aikaisemmin hyväksyttyyn vammaispalvelulakiin, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2025 alusta. Asiasta järjestettiin keväällä lausuntokierros. Valtaosa lausuntopalautteesta on kriittistä hanketta kohtaan.
Muun muassa oikeuskansleri vaati lausunnossaan ihmisoikeusvaikutusten tarkempaa selvittämistä. Jatkossa tulisi oikeuskanslerin mukaan kattavammin arvioida sitä, miten esitys toteuttaa perusoikeussäännöksiä ja täyttää kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, erityisesti YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteet.
YK:n vammaissopimus ei riittävästi näkyisi palveluiden järjestämisessä
Muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että lainvalmistelussa ei ole otettu huomioon Suomea sitovan YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artiklaa ja artiklan tulkintaa ohjaavaa yleiskommenttia. Valtuutettu katsoo, että soveltamisalaa tulisi ohjata ennen kaikkea Suomea sitova YK:n vammaisyleissopimus ja sen sisältämä määritelmä vammaisuudesta sekä perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenteissa asetettu välttämättömien ja riittävien sosiaalipalveluiden taso, ei Suomen tämänhetkinen ikärakenne ja julkisen talouden tilanne tai näistä johtuvat julkisten menojen säästöpaineet.
Lakiluonnoksen mukaan vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua ei myönnetä, jos palvelut olisivat järjestettävissä sosiaalihuoltolain mukaisina palveluina, kuten kotihoitona. Perustelujen mukaan palveluiden tosiasiallisella saatavuudella ei saa olla merkitystä, kun pohditaan vammaispalvelulain soveltamista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei tätä hyväksy:
”Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää näitä perusteluja täysin ristiriitaisina YK:n vammaisyleissopimuksen sekä perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenttien kanssa sekä osan vammaispalveluita välttämättä tarvitsevien henkilöiden yhdenvertaisuutta vakavasti vaarantavana. On täysin mahdollista, että hyvinvointialueet tulevat tekemään päätöksiä palveluista, jotka eivät vastaa vammaisen henkilön tarvetta tai eivät ylipäätään toteudu. Yleisessä tiedossa on esimerkiksi kotihoidon vaikea tilanne monilla eri alueilla.”
Myös Ihmisoikeuskeskus näkee lakiluonnoksessa ongelmia YK:n vammaissopimuksen kannalta ja kyseenalaistaa sen, että ehdotus olisi sopusoinnussa vammaissopimuksen kanssa. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammaisia henkilöitä kohdellaan yhdenvertaisesti sekä keskenään että suhteessa muihin ihmisiin. Lainvalintaa koskevat säännökset ovat sopusoinnussa YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa, jos ja vain jos ne johtavat siihen, että vammaisia henkilöitä kohdellaan lainsäädännön kokonaisuudessa yhdenvertaisesti.
Kehitysvammaisten tukiliitto muistutti, että vammaissopimus velvoittaa erityispalvelujen järjestämiseen:
”Vammaissopimuksen 19 artiklaa (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) koskevassa yleiskommentissa nro 5 kuitenkin todetaan, että osallisuus yhteisössä tarkoittaa myös sellaisten vammaisille henkilöille suunnattujen erityispalveluiden saatavuutta, jotka mahdollistavat heidän täysimääräisen osallisuutensa ja osallistumisensa kaikilla elämän osa-alueilla (CRPD/C/GC/5, kohta 16 b).”
Vammaisen henkilön määritelmä vammaissopimuksen mukaiseksi
Monissa lausunnoissa kritisoitiin sitä, että nyt oltaisiin poistamassa jo hyväksyttyyn lakiin sisältyvä vammaisen henkilön määritelmä, joka pohjautuu YK:n vammaissopimukseen.
Vammaisten oikeuksien neuvottelukunta VANE katsoo, että esityksessä tulisi käsitellä sitä, miten vammaisen henkilön määritelmä vastaa YK:n vammaisyleissopimuksen määritelmää, jossa vammaisuus on kehittyvä käsite ja määrittyy suhteessa ympäristön esteisiin:
”Jo hyväksytyssä laissa YK:n vammaisyleissopimuksen vammaisuuden määritelmä oli sisällytetty pykälätasolle (2§). Nyt lausuttavana olevassa esityksessä määritelmä on poistettu. VANE piti hyväksytyn lain muotoilua paremmin YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa tukevana. YK:n vammaisyleissopimus määrittelee vammaisuuden: vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”
Myös vammaisoikeuteen perehtynyt oikeustieteilijä Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta katsoi, että sääntely on ongelmallinen myös, kun sitä luetaan yhdessä YK:n vammaissopimuksen 19 artiklan tai yhdenvertaisuuslain 15 §:n kanssa. Rautiainen vaatii, että lakiin on palautettava vammaisen henkilön määritelmä, jonka tulee olla YK:n vammaissopimuksen sanamuodon mukainen.