Vammaispalvelulain lausuntokierros: ikääntymisrajauksesta on luovuttu näennäisesti
Julkaistu
Lausunnoissa vastustettiin elämänvaiheajattelua.
Tavanomainen elämä ja elämänvaiheet
Vammaispalvelulain uudistuksessa on ollut esillä erilaisia muotoiluja siitä, että palveluja voidaan myöntää vain ”tavanomaiseen elämään”. Heta-liitto on jo pitkään kritisoinut asian kirjaamista lakiin siten, että rajataan esimerkiksi henkilökohtaisen avun käyttökohteita.
Lakiluonnoksessa on määritelty, että ”laissa säädetään erityispalveluiden järjestämisestä niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä”. Tarkoitus on se, että vammaispalveluja ei järjestetä toimiin, joiden ei katsota olevan ”tavanomaista elämää”.
Nyt lakiluonnokseen on lisäksi otettu hieman toisella tavalla vaikuttava rajaus siitä, että vammaispalveluilla ei katettaisi elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvia tarpeita. Tämä liittyy siihen, että lailla halutaan rajata iäkkäitä henkilöitä pois vammaispalveluiden piiristä.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi lausunnossaan, että ehdotettu säännös sekä tiukentaa vammaispalvelulain mukaisten palveluiden saamista nykyisestä että tekee palvelutarpeen arvioinnista epämääräisempää. Elämänvaihekohtaisen tavanomaisen tarpeen määrittely ei tunnista yksilöiden välisiä eroja ja erilaisia palvelutarpeita, vaan tarpeen määrittely on omiaan ylläpitämään syrjiviä ennakkoluuloja ja asettaa vammaiset henkilöt samaan muottiin.
Moni muu lausunnonantaja varsinkin järjestöissä oli samaa mieltä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa, ja lausunnoissa otettiin kantaa yksilöllisten palveluiden puolesta. Myös esimerkiksi Invalidiliitto näki riskin siihen, että osa ihmisistä ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia palveluita, jos heidän yksilölliset valintansa ja elämänolosuhteensa eivät vastaa lakiluonnoksen elämänvaihekuvausta.
Ikääntymisrajaus takaisin?
Viime hallituskaudella lakiin olisi sisältynyt rajaus koskien tilanteita, joissa ”avun, tuen tai huolenpidon tarve johtuu pääasiassa muusta kuin iäkkäänä alkaneesta ja tyypillisesti iäkkäillä henkilöillä esiintyvästä sairaudesta tai yleisestä vanhuudesta johtuvasta rappeutumisesta taikka heikkoudesta”. Perustuslakivaliokunta ei tätä rajausta hyväksynyt, ja se poistettiin eduskuntakäsittelyn aikana.
Nyt uudesta lakiluonnoksesta on syntynyt keskustelua siitä, sisältyykö elämänvaiheajatteluun todellisuudessa ikääntymisrajaus ja johtaako laki siihen, että jatkossa myös ikääntyneille vammaisille järjestetään ennemmin sosiaalihuoltolain mukaisia yleispalveluja. Varsinkin moni vammaisjärjestö korosti tätä riskiä lausunnossaan.
Esimerkiksi Näkövammaisten liiton mukaan ikääntymisrajauksesta ei ole todellisuudessa luovuttu:
”Esityksessä kerrotaan, että ikääntymisrajauksen ajatuksesta on luovuttu. Kuitenkin elämänvaiheen käsitteen käyttöönotto sekä se, että perusteluissa toistuvasti ohjataan nimenomaan iäkkäitä vammaisia tai ikääntyneinä vammautuvia henkilöitä vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ulkopuolelle, ohjaavat ikääntymisrajauksen käyttöön. ”
Vammaisfoorumi kiinnitti lausunnossaan huomiota, että luonnoksessa viitataan toistuvasti viime hallituskauden lakiesityksen pykäläkohtaisiin perusteluihin, joissa nimenomaisesti kuvataan ja perustellaan ikääntymisrajausta.
Lausuntoihin voi tutustua lausuntopalvelussa.