Uuden vammaispalvelulain soveltamisohjeet: kamppailua yhdenvertaisuuden toteutumiseksi
Julkaistu
Uusi vammaispalvelulaki on työllistänyt sekä hyvinvointialueiden viranhaltijoita että vammaisjärjestöjen väkeä. Alueet ovat alkuvuonna laatineet omia soveltamisohjeitaan siitä, miten uutta lakia on tarkoitus kullakin hyvinvointialueella toteuttaa.
Nopein valmistelussa oli Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Vauhdilla hyväksytyt ohjeet eivät kuitenkaan olleet kestävällä pohjalla. Niihin oli kirjoitettu suuri joukko erilaisia rajoituksia ja kiristyksiä, joille ei ollut osoitettavissa perusteita uudesta laista tai muistakaan lähteistä. Henkilökohtaista apua olisi pääsääntöisesti myönnetty vain klo 8.00–18.00, ja avustajatunnit muina aikoina olisivat vaatineet erillisharkintaa. Henkilökohtainen apu oli tarkoitus toteuttaa ensi sijassa palvelusetelillä, mutta lomamatkat olisivat mahdollisia ainoastaan työnantajamallilla. Itsenäinen elämä ja yhdenvertaisuus näyttivät ohjeissa jäävän alueen itse keksimien rajoitusten puristuksiin.
Vammaisjärjestöjen tuella kaksi alueen asukasta jätti oikaisuvaatimukset ohjeista, ja asia nousi yleiseen keskusteluun myös mediassa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kritisoi ohjeita Helsingin sanomien haastattelussa. Vammaisfoorumin hyvinvointialuetyöryhmä herätteli yleisesti aiheeseen pitämällä esityksen soveltamisohjeista THL:n Verkostoituvat vammaispalvelut -tapahtumassa ja lähetti kirjeen hyvinvointialueille. Vantaalla järjestettiin myös mielenilmaus ennen aluehallituksen kokousta.
Vantaan ja Keravan ohjeista muodostui kamppailu, jonka seurauksena ohjeet on nyt ohjattu monin osin uuteen valmisteluun. Aluehallitukselle esitetyn kokousmateriaalin mukaan oikaisuvaatimukset osoittivat, että soveltamisohje ei kaikilta osin täyttänyt vammaispalvelulain ja muun lainsäädännön edellytyksiä. Alue itsekin tuli siis johtopäätöksiin, että hyväksytyissä ohjeissa oli lukuisia laillisuusongelmia ja perusteettomia rajoituksia. Tätä blogia kirjoitettaessa vammaisneuvostoa ollaan kuulemassa ohjeisiin suunnitelluista korjauksista.
Osa muista hyvinvointialueista valmistelee vielä ohjeitaan. Esimerkiksi SiunSote puolestaan on kertonut tehneensä linjauksen, että vammaispalvelulain mukaisista palveluista ei tehdäkään soveltamisohjetta lainkaan. Alue käyttää päätöksenteon tukena mm. THL:n Vammaispalvelujen käsikirjaa.
Uusia ohjeita ja uusia ongelmia varmasti tulee vielä eteen. Painolastina on myös ongelmallisia ohjeita ja ajattelutapoja vanhan vammaispalvelulain ajalta.
Vantaan tapaus kuvaa hyvin sitä, kuinka laajasti vammaispalvelujen toimien laillisuuden varmistaminen perustuu vammaisjärjestöjen ja vammaisaktiivien toimintaan. Minkälaisia oikeudenmenetyksiä ja inhimillisesti kestämättömiä ongelmia olisi kohdattu, jos Vantaan ja Keravan ohjetta olisi ryhdytty soveltamaan sellaisenaan?
Elisa Weckman
Blogiartikkeli on alun perin julkaistu Vammaisfoorumin nettisivuilla.