Nämä seikat olen oppinut työnantajana

Julkaistu

Olen toiminut henkilökohtaisten avustajien työnantajana pian kahdeksan vuotta. Nämä vuodet eivät ole olleet mitenkään helppoja tai yksinkertaisia. Olen huomannut avustajien määrän vaikuttavan siihen, kuinka raskaaksi homman koen. Valehtelisin jos väittäisin, etten tahtoisi toisinaan pestistäni eroon. Siitä huolimatta olen kiitollinen, että minulla on mahdollisuus toimia työnantajana: mahdollisuus päättää, kuka ovestani tulee ja milloin. Mutta mitä työnantajana oleminen on oikeastaan opettanut minulle?

Se on opettanut, kuinka paljon kaipaan yksinoloa. Minulla on runsaasti avustajatunteja päivässäni. Tunteja, joita ehdottomasti tarvitsen. Toisinaan on kuitenkin turhauttavaa, kuinka paljon avustaja on arjessa läsnä: vähintään hän usein odottaa jossain taustalla, koska tarvitsen apua. Kaikkia päivän toimiani kun en pysty aikatauluttamaan. En esimerkiksi kykene kaivatessani siirtymisapua WC-tiloihin päättämään, että nyt käyn kaikki päivän vessakäynnit ynnä muut siirtymistä vaativat hommat tässä viiden tunnin sisällä kodinhoidon ja arjen ohessa, niin päästän avustajan kotiin aiemmin ja saan olla enemmän yksin. Ei se niin toimi. En siis missään nimessä haluaisi vähentää tuntejani. Kaipaisin erillistä huonetta, jossa avustajani voisi olla välillä. Hetket, jolloin olen yksin, ovat minulle kultaakin kalliimpia.

Työnantajana oleminen on opettanut minulle myös organisointitaitoja. Mikäli listoilla pyörii esimerkiksi kymmenisen henkilöä, joista osa tosin on varalla, saa olla aikamoinen taituri pyöritellessään työvuorolistoja. Haluaisin olla reilu työnantaja, joka pyrkii huomioimaan kaikkien toiveet. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Joskus on oltava tyly ja asetettava työntekijöiden toiveet tärkeysjärjestykseen. Mikäli useammalla työntekijällä on vapaatoive samalle päivälle, priorisoin sen työntekijän vapaatoiveen, jolla on esimerkiksi koulun deadline. Tarvitsen aina minulle myönnetyille tunneille jonkun.

Pestini on opettanut minulle, millaisia henkilöitä haluan ja tarvitsen tiimiini. Mottoni elämässä on, että jokaisen kanssa on tultava toimeen. Henkilökohtaisen avustajan kanssa tilanne on kuitenkin hiukan eri – heidän kanssaan ei voi vain tulla toimeen hampaat irvessä. Sen täytyy olla oikeaa yhteisymmärrystä, sillä joudunhan päästämään heidät hyvin lähelle arkeani ja minääni. Siksi on tärkeää, että henkilökemiat kohtaavat aidosti. Se takaa kaikille osapuolille hyvän ja turvallisen työympäristön, jossa tunteita ja ajatuksia on ok ilmaista sekä mahdollisista epäkohdista on sallittua ja toivottua puhua.

Tunteiden säätelyni on parantunut työnantajana olemisen myötä. Avustajani ymmärtävät kyseessä olevan muita töitä ihmisläheisempi työ. Siinä ollaan kiinni toisen arjessa. Jokaisella on huonoja päiviä, johtuivat ne sitten kehollisista syistä tai siitä, että seinät tuntuvat kaatuvan niskaan. Huono olo saa myös näkyä. Avustajiin huonoa oloa ei ole kuitenkaan ok purkaa.

Olen oppinut hyödyntämään erilaisten ihmisten vahvuuksia. Tiimissäni on hyvin erilaisia ihmisiä töissä. Se on hyvä, sillä arvostan vaihtelevuutta, ja erilaiset ihmiset taitoineen synnyttävät mahdollisuuksia. Vaikka perusavuntarpeeni on joka päivä sama, vaihtelevat muut hommani laajasti. Kiitos vaihtelevan avustajakunnan, pystyn osittain suunnittelemaan päiviäni avustajan vahvuuksien mukaan. On meidän molempien etu, jos avustaja viihtyy työssään ja kokee, että pääsee hyödyntämään sitä, missä on hyvä. Olen oppinut huomaamaan nämä vahvuudet ja kannustanut ihmisiä vaalimaan niitä.

Sanoitan avuntarpeeni paremmin kuin ennen. Tähän toki vaikuttaa myös ikä. Koen kuitenkin, että työnantajuuden myötä olen oppinut sanoittamaan paljon aiempaa selkeämmin sen, mihin tarvitsen apua. Ennen hapuilin sanoja pitkään. Nyt avuntarpeeni tulee vaihtelevissa tilanteissa kerrottua hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti, mistä olen saanut myös kiitosta.

Vaikka työnantajuus on ajoittain raskasta, on se myös opettanut minulle paljon. Olen oppinut itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, ennen kaikkea olen oppinut johtamiseen liittyviä taitoja. Toivon, että pääsen hyödyntämään osaamistani, joskin muualla kuin johtotyössä.

Pinja Eskola ja kissa

Pinja Eskola

Pinja tekee somessa vammaisasioihin, seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyvää vaikuttamistyötä. Voit seurata Pinjan blogia sekä Instagram-tiliä:

Kynäniekan salaiset mietteet 

Instagram: @kynaniekka