Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille
Julkaistu
Nyt puhuvat vammaiset! Toteutuuko YK:n vammaissopimus arjessa?
Teksti on osa vammaisjärjestöjen yhteistä juttusarjaa YK:n vammaissopimuksen toteutumisesta. Tekstin on kirjoittanut Marika Mäkinen Näkövammaisten liitosta.
Siellä, missä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, on tilaa väkivallalle ja kaltoin kohtelulle. Siksi myös seksistä ja yhdenvertaisista seksuaalioikeuksista vammaisten ihmisten kohdalla on puhuttava enemmän ja avoimemmin.
Vammaiset naiset kohtaavat seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja pakottamista useammin kuin vammattomat naiset. Heidän seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan loukataan ja he kohtaavat epäasiallista käytöstä jopa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta esimerkiksi perhettä perustaessaan ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä. He jäävät myös liian usein vaille tarvittavaa tukea ja tietoa, kun kysymys on seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Kaikki tämä käy ilmi Vammaisfoorumin tekemästä kyselystä, joka liittyy YK:n vammaissopimuksen toteutumiseen arjessa.
Erityistason seksuaaliterapeutti, seksuaalikasvattaja seksuaalineuvoja Tanja Roth tunnistaa tilanteen työnsä kautta. Vaikka seksistä ja seksuaalisuudesta keskustellaan nykyisin paljon ja rohkeastikin, vammaisten kohdalla tilanne on toinen. Pelkoja, kielteisiä asenteita ja tiedon puutetta on selätettävänä vielä paljon.
Puhutaan seksistä!
-Kun kysymys on vammaisista ihmisistä, seksuaalisuudesta, seksistä tai vaikkapa perheenperustamishaaveista on edelleen vaikea puhua. Se voi osittain johtua siitä, että vielä on kipeän lähellä aika, jolloin vammaisia muun muassa pakkosterilisointiin.
Mielenterveyspotilaille ja kehitysvammaisille tehdyistä pakkosterilisaatioista luovuttiin Suomessa lopulta vasta 1970-luvulla, kun lainsäädäntöä muutettiin. Puhuminen vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta, oikeudesta toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan ja perustaa perhe on lisääntynyt toden teolla vasta 2000-luvulla. Viimeisimpänä keskusteluun on tullut mukaan terveysnäkökulma eli se, miten mahdollisuus toteuttaa omannäköistään seksuaalisuutta lisää henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja jopa lievittää kipua.
Yhä edelleen vammaisilla on kuitenkin haasteita, kun kysymys on adoptio-oikeudesta tai hedelmöityshoidoista, vaikka periaatteessa niihin on yhdenvertainen oikeus. Käytännössä vammaisen pariskunnan tai vammaisen naisen mahdollisuus saada adoptiolapsi on erittäin harvinaista.
Vammaisten ihmisten mieltäminen seksuaalisina olentoina ei sekään ole aina selvää. Tanja Roth on itsekin ollut tilanteessa, jossa häntä on ohjeistettu kertomaan vain ystävyydestä, kun hän on ollut menossa puhumaan vammaisille nuorille seksuaalisuudesta. Oppilaitosten henkilökunta, sote-ammattilaiset ja vammaisten lasten ja nuorten vanhemmat saattavat pitää seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuutta koskevan tiedon jakamista jotenkin arveluttavana tai jopa pelottavana.
-Ajatuksena voi olla, että jos seksistä kerrotaan vammaisille ihmisille, kohta kaikki harrastavat vain sitä. Oman nuoren näkeminen seksuaalisena olentona voi myös tuntua vaikealta.
Roth kertoo, että on kohdannut vastaanotollaan vanhempia, jotka ovat huolissaan siitä, että heidän vammainen nuorensa on rakastunut.
-Olen onnitellut heitä ja todennut, miten hieno juttu se on. Sehän kertoo vain, että nuori on normaali ihminen. On surullista, jos joku elää elämänsä rakastumatta tai ihastumatta kertaakaan.
Sitä paitsi rakastumisessa ja ihmissuhteissa myös vammaisella ihmisellä on oikeus mokata, tehdä virheitä ja oppia erehdyksen kautta. Sydänsurut ja pettymykset ihmissuhteissa kuuluvat vammaisten elämään siinä kuin vammattomienkin.
Tieto on turvaa
Tanja Roth painottaa seksuaalioikeuksien yhteydessä oikeutta tietoon.
-Jos ihminen ei saa aiheesta asianmukaista tietoa, hän on paljon alttiimpi väkivallalle ja hyväksikäytölle.
Oikea tieto auttaa ymmärtämään, millainen seksi on turvallista ja sellaista, että siitä voi rauhassa nauttia. Toisaalta tieto auttaa hahmottamaan omia rajoja.
-Vammaisia ihmisiä kosketetaan helposti ja se on monien kohdalla tavallista esimerkiksi erilaisissa hoitotilanteissa. Sen vuoksi raja sille, mikä on ok ja mikä jotain muuta, voi hämärtyä.
-Seksuaalisävytteinen koskettelu ei koskaan ole sallittua, jos siihen ei ole lupaa asianosaiselta.
– Jos hälytyskello soi, kun joku koskettaa erogeenisille alueille, voi heti kieltää sen. Usein näihin tilanteisiin liittyy häpeän syyllisyyden tunteita, koska se voi yhtäaikaisesti aiheuttaa myös mielihyvän tuntemuksia.
Perusperiaate Tanja Rothin mukaan kuitenkin on, että vaikka ihminen kävelisi alasti, koskea ei saa ilman lupaa.
-Myös missä kohtaa tahansa voi pyytää toista lopettamaan.
Oikean tiedon avulla ihminen saa työkaluja tutkia omaa seksuaalisuuttaan ja voimavaroja ilmentää sitä omalla tavallaan.
Vammaisten seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ääni on vielä todella hiljainen.
-Kun ensin on vaikea puhua vammaisista ihmisistä seksuaalisina olentoina, niin todella vaikeaa on puhua seksuaalivähemmistöihin kuuluvista vammaisista ihmisistä. Vammainen ihminen saa juuri ja juuri olla hetero ja harrastaa seksiä lähetyssaarnaaja-asennossa, mutta muu tuntuu olevan jo liikaa.
Vammaisuuden mukana voi tulla ongelmia jo ihan käytännön tasolla harrastaa seksiä, mutta kaikkeen löytyy ratkaisu. Oikea tieto sopivista apuvälineistä tai vaikkapa avusteisesta seksistä voi avata oven omannäköisen seksuaalisuuden toteuttamiseen ja olisi tärkeää myös vammaisia asiakkaita kohtaaville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
-Jokainen ihminen on seksuaalinen olento ja arvokas sellaisena kuin on. Tämän kieltäminen vaikuttaa ihmisen käsitykseen omasta itsestään, kyvykkyydestään ja ihmisarvostaan.
Onko minusta äidiksi?
Vammaiset naiset kohtaavat epäasiallista kohtelua usein juuri perheenperustamisen, lastensaamisen ja vanhemmuuden yhteydessä. Vammaista nuorta naista saatetaan varoitella ryhtymästä parisuhteeseen tai hankkimasta lapsia ja epäillä hänen mahdollisuuksia selvitä perhearjesta.
Neuvolassa vammaisuuteen liittyvät tarpeet saatetaan ohittaa kokonaan senkin vuoksi että niistä tai niiden ratkaisutavoista ei ole tietoa.
-Sen sijaan pitäisi kannustaa ja tukea vammaisia vanhempia ja heidän perheitään. Tärkeitä kokemuksia voi saada myös muilta vammaisilta vanhemmilta.
Paineiden keskellä vammaiset vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät joskus selviytyä uupumuksen uhallakin ja suorittaa täydellistä arkea. Roth muistuttaa, että vammaisten ei tarvitse olla sankarivanhempia.
-Heillä on oikeus välillä väsyä ja saada tukea vanhemmuuteen. Ei siis niin, että silloin mennään vammaiskärki edellä, vaan niin, että tukea saadaan nimenomaan vanhemmuuteen.
Sekin on hyvä muistaa, että vammaisilla vanhemmilla on oikeus käyttää henkilökohtaista avustajaa apuna lasten hoidossa.
Tanja Roth painottaa, että seksuaalioikeuksiin kuuluu muun muassa, että ihminen itse päättää perheenperustamisestaan ja lapsiluvustaan. Näiden asioiden kyseenalaistaminen on epäasiallista käytöstä, johon varsinkaan ammattihenkilöstön ei pitäisi syyllistyä.
Jotta seksistä uskalletaan puhua, siitä juuri pitäisikin puhua.
Myös vammaisjärjestöissä seksistä ja seksuaalisuudesta keskustellaan liian vähän.
-Vammaisten ihmisten seksuaalioikeuksien teroittaminen järjestöjen sisällä ja seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden käsittely esimerkiksi kuntoutuksen yhteydessä olisi enemmän kuin tarpeen, Tanja Roth sanoo.
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista
6. artikla
Vammaiset naiset
- Sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistetaan moniperusteista syrjintää, ja toteuttavat toimia varmistaakseen, että vammaiset naiset ja tytöt voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista.
- Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen naisille täysimääräisen kehittymisen, etenemisen ja voimaantumisen, tarkoituksena taata, että naiset voivat käyttää tässä yleissopimuksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä nauttia niistä
Vammaisfoorumin kyselyn tuloksia
Vammaiset naiset ilmoittavat miehiä useammin kokeneensa turvattomuutta, halventavaa tai vähättelevää tai epäinhimillistä kohtelua, muuta hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa.
Vammaiset naiset joutuvat 2-3 kertaa useammin väkivallan kohteeksi kuin valtaväestö.
Terveydenhuolto ja läheiset kyseenalaistavat vammaisen ihmisen vanhemmuuden, sukupuoli- ja rakkauselämän vammaisuuden vuoksi.
Perhesuunnittelussa ja hedelmöityshoidoissa äidin vamma tai sairaus katsotaan helposti lapsen edun vastaiseksi.
Terveydenhuollon ammattilaisilla on tiedon ja kokemuksen puutetta, kun asiakkaana on vammainen äiti.
Terveyspalveluihin liittyvä epäasiallinen kohtelu koskee enemmän naisia kuin miehiä. Se voi olla esimerkiksi vähättelyä, ylimielisyyttä ja ohipuhumista.
Lisää vammaisten naisten kokemuksista voit lukea Vammaisfoorumin verkkosivuilta.