Marja Korhosen avustajat ovat hänen Enkeleitään
Julkaistu
”Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan, jotka auttavat sinua, kun sitä eniten tarvitset. Ihmisillä, jotka aidosti välittävät. He ovat arvokkaita ja ansaitsevat jäädä elämääsi. Muut ovat vain läpikulkumatkalla.” — Karl Marx, säveltäjä
Vuonna 2006 astuin työnantajan saappaisiin. Valintani tein kotiuduttuani liki kahden vuoden sairaalareissulta neliraajahalvaantuneena, puhekyvyn menettäneenä, eronneena kolmen lapsen äitinä – siis täystuhon läpikäyneenä. Vaihtoehtona olisi ollut jättäytyä kaupungin sosiaalitoimen armoille. Kyse oli siinä vaiheessa siitä, kuka etsii ja kouluttaa avustajat ja sijaiset, kuka valvoo työt, tekee työlistat, hommaa sairauslomien sijaiset, kuka järjestää työntekijöiden työterveyden, lomat, maksaa palkat, päivittää kaupungin kanssa palvelusopimukset ja niin edelleen. Olen ollut työnantaja noin neljällekymmenelle. Valtaosaan heistä on säilynyt yhteys ja kaikille olen kiitollinen saadusta avusta.
Avustajia ja sijaisia kutsun yhteisesti Enkeleiksi, sillä haluan tällä nimellä viestittää arvostustani tuota joukkoa kohtaan. Kaikkia heitä yhdistää ennakkoluulottomuus, nopea tilannetaju sekä pettämätön huumorintaju. Yhdessä olemme rautainen tiimi. Kaikilla saa olla heikkoutensa, mutta vahvuudet otan kultakin käyttöön systemaattisesti: eläminen rinnallani vaatii niin monenlaista osaamista, että olisin hölmö, jos en niin tekisi.
Olen vuosien saatossa halvaantumiseni jälkeen itse oppinut kirjailijaksi ja esiintyjäksi, jolta tilataan luentoja eri tilaisuuksiin. Heittäytymiskykyä vaaditaan siis myös luennolla mukana olevilta Enkeleiltä. Kaikki avustajat tai sijaiset eivät halua parrasvaloihin, joten keikkamatkoille lähtee tietty porukka, ja joidenkin kanssa taas kuljen konserteissa. Lapin rauhoittavissa tunturimaisemissa kirjoitan yleensä kirjojani, ja sinne lähtevät he ketkä pääsevät, samoin ulkomaille. Osa Enkeleistä tuntee sukuni hyvin, joten on luontevaa ottaa nimenomaan heitä mukaan niille retkille, joilla sukulaishuumori lentää ja vieraampia kauhistuttaa! Yksi tykkää kotitöistä, toinen jumppareissuista, puutarha on luontainen valinta jollekin ja niin edelleen.
Hulvattomassa laumassani on tälläkin hetkellä käsityöartesaani, parturi-kampaaja, klinikkaeläintenhoitaja, ravitsemusteknikko, hieroja, jäsenkorjaajaopiskelija, agrologiopiskelija, sihteeri, koulunkäyntiavustaja, röntgenhoitajaopiskelija, viestinnän opiskelija ja lähihoitajaopiskelija. Kaikilla on omat vahvuutensa – joskin myös heikkoutensa, mutta tässä jos missä yhteen puhaltamisen henki on tärkeä. Täällä ollaan niin iholla, että huumorintajun on parempi olla yhdensuuntaista. Lisäksi minun kannattaa olla ajoittain hieman ovela: tunnen rakkaat apurini jo niin hyvin, että tiedän tarkalleen ketä ei näy missään, kun pyykkivuori huutaa silittäjää, kuka ei pistä lusikkaansa ruoanlaittoon, kuka käy nopeimmin kaupassa tai puhuu viraston kuin viraston pyörryksiin ja sitä rataa. Aina työlistat eivät taivu kuten haluaisin, sillä voitteko kuvitella: siivekkäillä avustajillani on muutakin elämää kuin minun hyvinvoinnistani vastaaminen. Voi ei…
Blogiteksti sisältää otteita 30.9.2021 ilmestyneestä neljännestä otsahiirellä kirjoitetusta kirjastani Marjan Enkelit/Myllylahti 2021. Tämä oli osa 1/3 sarjassa, jota kirjoitan Hetan blogiin.
Marja Korhonen
www.marjakorhonen.fi
