Lakiesitys ja henkilökohtainen apu YK:n vammaissopimuksen valossa
Julkaistu
Vammaispalvelulakiesityksen käsittely eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on nostanut erityisesti henkilökohtaista apua koskevat pykälät vilkkaaseen keskusteluun. Eniten tunteita herättää henkilökohtaista apua määrittävä voimavararajaus.
Henkilökohtaisen avun voimavararajaus tarkoittaa, että henkilökohtaisen avun käyttäjällä tulee olla voimavaroja määrittää, missä asioissa ja miten hän tarvitsee apua. Voimavararajausta on jonkin verran kritisoitu ihmisoikeuskysymyksenä. Ihmisoikeuskysymys on se, että kaikki apua tarvitsevat vammaiset saavat itselleen sopivaa apua ja että kaikkien itsemääräämisoikeus ja mahdollisimman itsenäinen elämä toteutuu. Vammat ovat erilaisia, niin myös vammaiset ihmiset. Näin ollen eri ihmisille sopivat erilaiset, yksilöllisesti valitut palvelut ja tukitoimet.
YK:n vammaissopimus astui Suomessa voimaan kesäkuussa 2016. Näin ollen tätä kansainvälistä sopimusta vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksista on noudatettava lakina. Valiokunnan parhaillaan käsittelemä lakiesitys uudeksi vammaispalvelulaiksi on ainakin henkilökohtaisen avun osalta YK:n vammaissopimuksen mukainen.
YK:n sopimus velvoittaa yhteiskuntaa turvaamaan eri tyyppisiä asumis- ja tukipalveluita:
”Vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima kotiin annettavia palveluja sekä asumis- ja laitospalveluja sekä muita yhteiskunnan tukipalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä.” (YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artikla b) kohta)
YK:n vammaissopimus ei kuitenkaan velvoita henkilökohtaisen avun järjestämistä kaikissa tapauksissa, vain ainoastaan silloin, kun se on vammaisen henkilön yksilöllinen tilanne huomioon ottaen hyvä vaihtoehto.
Henkilökohtaisesta avusta YK:n vammaiskomitea on todennut tarkemmin:
”Vammainen henkilö johtaa palvelua, tarkoittaen, että hän joko sopii palvelusta eri palveluntuottajien kanssa tai toimii työnantajana. Vammaisilla henkilöillä tulee olla mahdollisuus räätälöidä omaa palveluaan toisin sanoen päättää kuka, miten, koska, missä ja millä tavoin palvelu toteutetaan.” (YK:n vammaiskomitean yleiskommentti koskien art. 19)
Vammaispalvelulakiehdotuksessa on siis kolme erilaista palvelua, joiden tavoite ja tarkoitus on sama: valmennus ja tuki, asumisen tuki sekä henkilökohtainen apu. Kaikkien palveluiden tavoite on lisätä vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yksilöllisesti toteutettuna. Jokaisen palvelun tuottamisen lähtökohtana on yksilöllisen avun tai tuen tarve. Tämän takia on tärkeää, että laissa on erilaisia palveluita erilaisiin tarpeisiin.