Avustajina äiti ja tytär

Julkaistu

“Kyllä mä voin tulla sua auttamaan!” sanoi Milla* 8 v, kun kuuli minun miettivän, miten onnistuisin vanhempieni koiran hoitamisessa yön yli. “Mä voin tehdä ruokaa myös!”

Vaikka kuinka pitäisi avustajiin ammatilliset välit, voi monivuotisen työsuhteen aikana tulla tutuksi avustajan perhekin, ainakin, jos avustajalla on vaikkapa jotain samoja harrastuksia kuin itsellä. Milla siis oli avustajani tytär ja samaan aikaan tallilla, kun sinne olin mennyt avustajani kanssa. Vaikka en enää omia tai valmennettavia hevosia pystynyt pitämään, kävin mielelläni silloin tällöin tallilla tapaamassa ihmisiä ja haistelemassa hevosen tuoksua. Avustajatunteja oli minulle jo myönnetty jokapäiväiseen käyttöön, mutta ei koko päiväksi, ja niinpä ne eivät olisi riittäneet koiran lenkittämiseen.

Millan kanssa oltiin hiukan tuttuja jo ennestään, ja tiesin tytön reippaaksi ja luotettavaksi. “Sovitaan sitten niin”, totesin, ja sovittuna päivänä koira pääsikin kunnon juoksulenkille, ja sen jälkeen tehtiin pizzaa.

“Mä voisin kyllä lopettaa koulun ja tulla sulle töihin”, sanoi sama neitokainen muutamaa vuotta myöhemmin, kun sattui kuulemaan äitinsä ja minun välistä keskustelua, jossa suunniteltiin jotain menoa. Aktiivisesti torjuin kaikki koulunlopetuspyrkimykset ja kerroin, että avustajan työhön sisältyy hiukan muutakin kuin tallilla käymistä ja koirien lenkittämistä. “No, mä tuun sitten aikuisena, kun äidistä tulee liian vanha.”

Leikilläni aina sanoin avustajalle, että on se kiva, kun on jo tiedossa jatkaja siihen vaiheeseen, kun avustajan oma eläkeikä joskus lähestyy, minä kun tulen avustajaa varmaan vielä senkin jälkeen tarvitsemaan. Kovin tosissani en ajatukseen suhtautunut, koska avustajan työ ei nyt yleisesti ole oikeasti monenkaan lapsen toiveammatti, usein toki sen vuoksikin, ettei alaa kovin hyvin tunneta.

Vuodet kuluivat, kuten niillä on tapana tehdä, ja tänä päivänä Milla on sen ikäinen, että saa tehdä palkkatyötä. Minä olen onnekas, olen saanut kunnian toimia Millan ensimmäisenä oikeana työnantajana. Olen todella ylpeä, kun tiedän, että äiti päästää Millan huoletta luokseni töihin, vaikka avustajan työ ei aina ole se helpoin homma aloittaa työelämään tutustumista. Olen myös todella iloinen, kun tiedän Millan tulevan iloisena töihin koulun loma-aikoina, vaikka hommiin sisältyy paljon muutakin kuin pizzan leipomista ja tallilla käymistä. Tämän parempaa palautetta ei varmaan omasta työnantajuudestaan ole mahdollista saada!

Tietysti Milla varmaan jatkaa joskus opintojen myötä jonnekin muualle töihin, mutta tähän on tämän alan työnantajana monen nuoren (ja joskus vanhemmankin) työntekijän kohdalla totuttava. Tämän kokemuksen talletan kuitenkin sydämeeni, ja kaivan sen sieltä esiin, jos joskus työnantajuus tuntuu liian raskaalta. Kiitos Milla ja Millan äiti!

*nimi muutettu

Tiina Rinne
Heta-liiton valtuuston varapuheenjohtaja

Tiina Rinne Heta
Henkilökohtaiset avustajat mahdollistavat Tiina Rinteelle myös karvaisten kavereiden tapaamisen.