Apuvälinemessut tarjoavat monipuolisen katsauksen apuvälineisiin

Julkaistu 20.6.2022

Helsingissä 11.–13.5. pidetyillä Apuväline 2022 -messuilla kohtasin monia tuttuja ja toki viimein myös Heta-liiton työkaverit. Messuosastollamme kävi koko joukko Hetan jäseniä, joita oli mukava tavata. Tunnelma oli välitön ja rento. Kerroimme järjestöassistentti Tiia Sipolan kanssa Hetan vertaistukitoiminnasta niin messuosastolla kuin Apuvälinemessujen kanssa samaan aikaan järjestetyillä Henkilökohtaisen avun päivilläkin.

Onneksi oli hiukan aikaa tutustua myös Apuvälinemessujen tarjontaan. Apuvälineasiat ovat lähellä sydäntäni, eikä vähiten siksi, että apuvälineet ovat merkittävässä roolissa oman arkeni sujumisessa. Apuvälinemessujen seurauksena jäin pohtimaan apuvälineiden valtavaa merkitystä sekä hankinnan haasteita. Parhaimmillaan apuvälineet mahdollistavat juuri omanlaisen arjen vammasta tai rajoitteesta huolimatta. Toivoisin, että kaikille apuvälineitä tarvitseville annettaisiin käyttöön juuri yksilölliseen tarpeeseen parhaiten sopivat vaihtoehdot.

Messuilla oli tarjolla monia ratkaisuja liikkumista helpottamaan. Koska käytän itse liikkumisen apuvälineenä pääasiassa manuaalipyörätuolia, kiinnitin eniten huomiota apuvälineisiin, joilla pyörätuolista saa kaiken ilon irti. Esillä olivat muun muassa pyörätuoliin kiinnitettävä sähköinen ajolaite ja käsipolkupyörä sekä LoopWheels-kelausvanteet, jotka vähentävät pyörätuoliin kohdistuvaa tärinää.

Omannäköinen arki apuvälineiden turvin

Ikävä asia on se, että lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineeksi on vaikea perustella esimerkiksi käsipolkupyörää, vaikka pyörälle olisi omassa arjessa selvä tarve. Helposti katsotaan riittäväksi, että henkilöllä on käytössään välttämättömät apuvälineet, joilla pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B. Usein tämä tarkoittaa esimerkiksi manuaalipyörätuolia ja yhtä sähköistä apuvälinettä. Ymmärrän tämän periaatteen kyllä, mutta reiluhan se ei ole.

Jokaisella on oikeus valita, millaista oma arki on. Mikäli metsässä liikkuminen on hakijalle tavanomaista toimintaa, apuvälineen tulisi tukea tätä, ja se pitäisi saada lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä kunnalta. Apuvälineen tarkoitus on mielestäni tukea ja vahvistaa toimintakykyä. Parhaiten jokaisen henkilökohtaista tarvetta vastaavat apuvälineet lisäävät myös itsenäisyyttä ja pystyvyyden tunnetta. Sillä on todella iso merkitys, että apuvälineellä pääsee perille asti. Eikö olisi hyvä, jos sähköpyörätuolilla pääsisi liikkumaan hyvin myös talvikelillä tai vaikka luonnossa?  

Nelivetopyörätuoli on suunniteltu ensisijaisesti juuri ulkokäyttöön. FourX oli esillä Apuvälinemessuilla. Esittelypyörätuolissa oli pystyyn nostava istuin, ja sillä ajeltiinkin seisoma-asennossa messualueella. Värityskin oli pirtsakan punainen. Pienissä sisätiloissa liikkuminen sillä on varmaan haastavaa, koska pyörätuolin runko on pidempi verrattuna moniin muihin sähköpyörätuoleihin. Sähköpyörätuolin käyttäjä voisi hyötyä Suomen oloissa nelivetoisesta pyörätuolista juuri ulkona liikkumista ajatellen. Hankaluus voi olla se, ettei ole mahdollista saada kahta sähköpyörätuolia käyttöönsä, ja moni tarvitsee sähkäriä myös sisällä liikkumiseen.

Kun toimintakyvyn muutoksista johtuen en enää pystynyt ajamaan sähkömopolla, oli FourX-sähköpyörätuoli tarpeisiini ainoa sopiva vaihtoehto. Sopivan apuvälineen kanssa pystyn taas pitkästä aikaa elämään sujuvaa arkea, johon kuuluu useita kertoja päivässä ulkoileminen säässä kuin säässä. FourX mahdollistaa monen vuoden tauon jälkeen myös metsässä liikkumisen omatoimisesti. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta. Monesti yllätän itseni hyräilemästä samalla, kun ohitan kiven ja kannon tai ylitän puunjuurakot sujuvasti. Ehkä tämä kertoo jotain tyytyväisestä apuvälineen käyttäjästä.

Apuvälineiden hankinta omakustanteisesti

Apuvälineiksi suunnitellut välineet ja laitteet ovat kokemusteni mukaan monta kertaa kalliimpia kuin vastaava tuote, joka on suunniteltu heille, joilla ei ole toimintarajoitteita. Sähköpyörän saa hankittua muutamalla tuhannella eurolla, kun taas sähköinen käsipolkupyörä maksaa lähemmäs kymmenen tuhatta. Mielestäni tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Tilannetta ei helpota se, että vamman tai sairauden kanssa elävät ovat usein pienituloisia ja heikommassa työmarkkina-asemassa valtaväestöön verrattuna.

Onneksi on mahdollista hakea tukea apuvälineen hankintaan, jos sitä ei myönnetä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Säätiöiltä ja järjestöiltä voi myös saada taloudellista tukea esimerkiksi harrastuksessa tarvittavaan apuvälineeseen. Esimerkiksi Tukilinja on myöntänyt vuonna 2021 kuukausittain 52 000e apurahoja työllistymisen, koulunkäynnin ja harrastamisen sekä aktiivisen elämän tukemiseen.

Messuilla silmiini pistivät myös massasta erottuvat pyörätuolin vanteet, LoopWheelsit. Tällä kertaa en mennyt testaamaan niitä, sillä olen muutama vuosi sitten testannut niitä omaan pyörätuoliini. Huomasin, että LoopWheelsit vähensivät spastisuutta, ja asento pysyi sitä kautta kelatessa parempana. Vaikka olinkin vanteisiin kokeilun perusteella tyytyväinen, ne ovat jääneet hankkimatta hinnan vuoksi, koska ne minun olisi pitänyt maksaa omasta pussista.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että apuvälineiden hankinta yksityishenkilönä on aivan liian kallista, se ei ole ainoa syy, minkä vuoksi apuvälinettä ei kannattaisi omistaa. On hyvä muistaa, että omistamansa apuvälineen ylläpito ja huolto jäävät itselle hoidettavaksi sekä maksettaviksi. Apuvälineisiin täytyy uusia kuluvia osia, ja myös oman toimintakyvyn muutoksista saattaa aiheutua tarvetta päivittää apuvälinettä paremmin omia tarpeita vastaavaksi. Näiden syiden vuoksi apuvälineet olisi hyvä saada lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä. Silloin apuväline on käyttäjällään pitkäaikaislainassa, ja sen huollosta vastaa sairaanhoitopiirin apuvälinepalvelut. Tämä on iso asia, sillä koskaan ei tiedä milloin apuväline kaipaa huoltoa. Voi olla myös vaikea löytää paikkakunnalta jokin muu taho kuin apuvälinepalvelut huoltamaan itse hankkimaansa apuvälinettä.

Soveltava liikunta ja harrastaminen yhdenvertaiseksi

Apuvälinemessuilla näkyi jälleen hyvin se, että apuvälineitä löytyy, ja niitä kehitetään koko ajan lisää. Uskaltaisin väittää, että lähes kaikkeen on olemassa soveltava ratkaisu ja apu- tai toimintaväline. Vamma tai sairaus ei ole este vaan korkeintaan hidaste. Liikunta kokemukset ja elämykset ovat kaikkien tavoitettavissa.

Tarvittavia apuvälineitä voi vuokrata käyttöönsä. Välineet.fi on verkkopalvelu, josta löytää kaikkien Suomessa vuokraavien tahojen toimintavälineitä sekä vammaisurheilun ja -liikunnan apuvälineitä. Itse olen vuokrannut tätä kautta maastopyörätuolin, jolla liikuttiin luonnossa ihan lihasvoimin. Vuokraus osoitti sen, ettei apuväline ollut minulle sopiva. Minulle sillä liikkuminen oli liian raskasta. Joskus vuokrasin myös WheelBlades-minisukset, jotka kiinnitettiin pyörätuolin tukipyöriin keventämään lumella liikkumista.  Olen aina saanut vuokraajataholta hyvää asiakaspalvelua, ja laitteet on saatu kätevästi kuljetettua Matkahuollon kautta ympäri Suomen. Kannattaa ehdottomasti tutustua vuokrattavissa olevaan valikoimaan.

Harrastukset ja kuntoilu auttavat oman toimintakyvyn ylläpitoa, mikä taas helpottaa arkea vamman tai sairauden kanssa. Lisäksi mielekäs harrastus on hyväksi myös korvien välille. Omalla kohdallani olen huomannut, että suu vääntyy väkisinkin hymyyn jo uusia lajeja kokeillessa ja itselle sopivaa soveltavaa liikuntamuotoa etsiessä. Nämä kaikki yhteenlaskettuna voisivat hyvinkin vähentää puolestaan muun muassa terveydenhuollon kustannuksia. Mutta vielä on paljon tehtävää, jotta soveltavaan liikuntaan saatavat apuvälineet olisivat aidosti kaikkien saatavilla.

Talartin edustajan kanssa juttelin messuilla käsipolkupyöristä, vaikka arvasin jo etukäteen, että se lisää jo pitkään oireillutta käsipolkupyöräkuumetta. Sähköavusteisen käsipolkupyörän hankinta on nyt sitten haavelistani kärjessä. Se olisi mainio harrastus, eikä kunnon kohottaminen olisi huono asia. Kun sanon sanan harrastus, se tarkoittaa sitä, ettei kunta myönnä siihen tarvittavaa välinettä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Mutta miksei harrastamista voitaisi tukea sopivin apuvälinein?

Toivoisin, että soveltavaan liikuntaan suunnitellut apu- ja toimintavälineet olisivat hankintahinnaltaan samaa hintaluokkaa vastaavan ei-vammattomille suunnitellun tuotteen kanssa. Olisikin hyvä, että tälle asialle tehtäisiin jotain, jotta sopivan apuvälineen hankinta harrastustakin varten olisi mahdollista yksityishenkilöllä. Miten olisi valtakunnallista hankintatuki sähköautojen hankintatuen tapaan? Tai voisiko apuvälineet vaan hinnoitella halvemmiksi?

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voisi varmasti pohtia ja pyrkiä lisäämään. Pienen kyselyn perusteella näyttäisi siltä, että polkupyörän sähköistäminen maksaa 1/4 siitä mitä käsipolkupyörän sähköistäminen jälkikäteen.

Inspiraatiota, tietoa ja haaveita

Palataan vielä hetkeksi Apuvälinemessujen tunnelmaan, joka oli välitön ja rento. Paikalla oli apuvälineitä tarvitsevaa porukkaa sekä henkilöitä, jotka tekevät päätöksiä mm. apuvälinehankintoihin liittyen. Esteettömässä ympäristössä oli esillä valtava määrä erilaisia ratkaisuja arkea ja liikkumista helpottamaan. Parasta oli, että apuvälineitä pääsi halutessaan myös testaamaan. Mikä mahdollisuus kaikille osallistujille! Itse sain messuilta paitsi tietoa myös inspiraatiota perehtyä lisää apuvälineisiin, ne kun mahdollistavat niin paljon.

Kävin fiilistelemässä messuilla esteetöntä venettä, jonne pääsi kätevästi kelaamalla keulaportin ansiosta. Mikä liikkumisen vapaus ja luonnon kauneus ympäröisi Saimaalla veneillessä. Tuntuu, että mikä vain on mahdollista liikuntarajoitteesta huolimatta – apuvälineiden avulla. Voihan veneenkin lisätä sinne haavelistalle käsipolkupyörän kaveriksi.

Toivottavasti lähitulevaisuudessa nousisi entistä enemmän keskustelua yksilöllisten apuvälineiden tärkeydestä ja apu- sekä toimintavälineiden hankintahinnoista. Olisihan se elämää helpottavaa, jos näitä pieniä haaveita pyöräilystä tai veneilystä voisi toteuttaa samalla budjetilla kuin se on mahdollista valtaväestölle.

Marja Hukkanen, Hetan vertaistukikoordinaattori ja toimistoassistentti