Työntekijänä Heta-liitossa 2,5 vuotta
Julkaistu
On ollut ilo olla töissä Hetassa, ja olen saanut olla monessa mukana. Aloitin Hetassa vertaistukikoordinaattorina elokuussa 2021, keväällä 2022 toimenkuvani hiukan laajeni, ja olen tehnyt vertaistuen rinnalla myös toimistoassistentin tehtäviä. Olen viihtynyt töissä hyvin ja arvostan sitä, että työt on pystynyt tekemään lähes kokonaan etänä.
Etätyö sopii minulle hyvin
Heti työsuhteen alussa tuntui etätöistä huolimatta siltä, että olen osa porukkaa. Vaikka en ollut vielä silloin tavannut ketään kasvotusten, tuntui työyhteisö olevan hyvinkin lähellä Teams-viesteineen ja -palavereineen. Edelleenkin, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, ovat yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen nähnyt kasvotusten toimiston työntekijöitä tai muita hetalaisia.
Etätyö on mahdollistanut minulle joustavuutta työaikoihin ja toisaalta myös asuinpaikkoihin. Kun aloitin työt, olimme vasta muuttaneet Rovaniemeltä Savonlinnaan. Viime kesänä muutimme takaisin Rovaniemelle. On ollut helpotus, kun omat työni eivät ole olleet paikkakuntasidonnaisia, vaan olemme voineet muuttaa puolison töiden perässä. Parhaimmillaan repussa on kulkenutkin kolme eri toimistoa (minun kaksi osa-aikaista työtäni ja puolison työ). Töitä on välillä tullut tehtyä myös sukulaisten luota eri paikkakunnilta.
On etätöissä toki muutamia huonoja puoliakin. Edelleenkin saan harjoitella työpäivän aikana mikrotaukojen pitämistä, sillä kotona koneen ääressä tulee helposti istuttua vähän turhankin intensiivisesti. Teams-viestittelyn tai puheluiden sijaan yhdessä työkaverin kanssa tekeminen kasvotusten olisi välillä piristävää, tai lounastauolla voisi vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa. Eipä sillä, ei täällä kotitoimistolla tarvitse kyllä koskaan lounastaa yksin, siitä pitää huolen kaksi labradorinnoutajaa.
Opettavainen työ vertaistukikoordinaattorina
Työssäni olen saanut huomata, miten paljon henkilökohtaisten avustajien työnantajien elämäntilanteet ja avun tarpeet vaihtelevat. Vertaistuen myötä työnantajat saavat toisiltaan hyviä oivalluksia työnantajuutta koskevissa asioissa ja vaikeissa asioissa kannustusta ja rohkaisua.
Vertaistuki työnantajalta toiselle on tärkeää. Työnantajan rooli voi olla arjessa yksinäinen, kun lähipiiristä ei useinkaan löydy toista, joka toimisi henkilökohtaisen avustajan työnantajana. Vertaistukitoiminta mahdollistaa kokemusten vaihdon työnantajuudesta toisen työnantajan kanssa luottamuksellisesti.
Viikoittain järjestettävistä työnantajien kahvitauoista on tullut matalan kynnyksen – tai pitäisi sanoa kyllä esteetön – kohtaamispaikka työnantajille. Puheenaiheita on riittänyt rekrytoinnista vuosilomiin ja kaikkea siltä väliltä. On ollut ihana huomata, miten vertaistukitoimintamme kylkiäisenä on syntynyt ystävyyssuhteita ja yhden aktiivisen vertaistukitoiminnassa mukana olevan henkilön toimesta myös virkeä WhatsApp-ryhmä.
Näiden vuosien aikana olen miettinyt, miten vertaistukitoimintaan saataisiin entistä enemmän työnantajia. Vaikka toiminnan piiriin on löytänyt yhä useampia työnantajia, lisääkin mahtuu hyvin mukaan. Se varmasti karsii myös osan työnantajista pois, kun toiminta on pääasiassa netissä.
Moninaiset toimistoassistentin työt
Vertaistuen ohella olen saanut auttaa myös toimistotöissä. Kohdallani se on tarkoittanut aika laajaa työnkuvaa. On ollut jäsenhakemusten käsittelyä ja joskus sähköposteihin vastaamista. On saanut suunnitella tapahtumia yhdessä muiden kanssa tai tehdä kyselypohjia Webropolilla. Joskus olen tehnyt materiaalia somea varten tai suunnitellut esitteitä. Kaikista jännittävintä on ehkä kuitenkin ollut nauhoittaa puhelimeen poikkeusnauhoja – omaan ääneen kun ei ikinä totu silloin, kun sen kuulee nauhoitettuna. Paljon on ollut myös kaikenlaista ”hanttihommaa”, mikä on tuonut mukavasti vaihtelua päiviin.
Kiitokset kaikille, kaksi ja puoli vuotta on mennyt hurjan nopeasti! Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla töissä Hetassa näin pitkään. Tätä blogiartikkelia kirjoittaessani en vielä tiedä millainen työtilanteeni tulee jatkossa olemaan. Kiitos kaikille työkavereille, hetalaisille ja vertaistukitoiminnassa mukana olleille mieleenpainuvista ja mukavista kohtaamisista tähän mennessä. Emmeköhän me vielä tapaa joissakin merkeissä – ennemmin tai myöhemmin.
Marja Hukkanen
