Henkilökohtainen apu 10 vuotta
Julkaistu
Tämän vuoden syyskuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun henkilökohtaisesta avusta on tullut subjektiivinen oikeus.
Henkilökohtaista apua on Suomessa järjestetty toki jo pidempään kuin viimeiset kymmenen vuotta. Henkilökohtaisen avun säätäminen subjektiiviseksi oikeudeksi oli kuitenkin erittäin tärkeää, sillä sitä ennen henkilökohtainen apu oli aina harkinnanvaraista ja riippui monesti kunnan taloudesta, saako apua ja paljonko saa.
Kun henkilökohtaisesta avusta tuli subjektiivinen oikeus kymmenen vuotta sitten, mullistui monen vaikeavammaisen elämä. Kuluneen 10 vuoden aikana henkilökohtaisen avun perusteet onkin rakennettu vahvoiksi, ja henkilökohtaisen avun käyttäjien ei tarvitse jatkuvasti murehtia, saavatko he apua vielä ensi vuonnakin.
Henkilökohtainen apu tuo vapautta
Heta-liiton toiminnanjohtaja Jarmo Tirillä on ollut henkilökohtainen avustaja koko kuluneen 10 vuoden ajan. Hänelle henkilökohtainen apu tuo vapautta: vapautta liikkua ja vapauttaa toteuttaa omia valintoja.
– Henkilökohtaisessa avussa paino on sanalla henkilökohtainen. Se tarkoitta, että palvelun resurssi on nimenomaan itseä varten, henkilökohtaiseen käyttöön. Sitä ei tarvitse jakaa muiden kanssa. Henkilökohtainen apu seuraa mukana sinne, missä sitä tarvitsen, elämän eri tilanteisiin, Jarmo kertoo.
– On selvää, että vammaisuus aiheuttaa haasteita elämän etenemiselle. Henkilökohtaisen avun avulla ne on mahdollista kohdata ja ylittää, Jarmo kiteyttää.
Henkilökohtainen apu mahdollistaa omat elämänvalinnat
Heta-liiton järjestöassistentti Tiia Sipolaa henkilökohtainen apu rohkaisi toteuttamaan omia unelmia. Hänellä on ollut henkilökohtainen avustaja lähes 9 vuotta.
– Sain päätöksen henkilökohtaisesta avusta juuri ennen esikoiseni syntymää. Tieto mahdollisuudesta saada henkilökohtainen avustaja oikeastaan ylipäänsä rohkaisi minua ja puolisoani perustamaan perheen, Tiia kertoo.
Lasten ollessa pienempiä henkilökohtainen avustaja mahdollisti esimerkiksi sen, että Tiia pääsi pienen vauvan kanssa itsenäisesti kodin ulkopuolelle ja puoliso pystyi käymään töissä. Avustaja ei tietenkään ole lasten hoitaja, vaan mahdollistaa sen, että perheessä, jossa kummallakin vanhemmalla on liikuntavamma, kumpikin vanhemmista voi silti hoitaa lapsia itsenäisesti.
– Nykyään lapset ovat jo vähän isompia, mutta edelleen henkilökohtainen avustaja on jonkin verran arjessamme mukana, esimerkiksi lisäkäsinä kauppareissuilla tai ulkoilemassa, Tiia kertoo nykyhetkestä.
#henkilokohtainenapu10
Juhlitaan yhdessä henkilökohtaisen avun subjektiivisen oikeuden 10-vuotista taivalta! Kerro sinäkin somessa parilla sanalla, miksi henkilökohtainen avustaja on sinulle tärkeä! Käytä aihetunnistetta #henkilokohtainenapu10, niin on helppo seurata erilaisia tarinoita, ja voimme jakaa julkaisusi myös Hetan some-kanavilla.
Jos haluat jakaa tarinasi nimettömänä, voit lähettää sen meille sähköpostitse (katja.keto@heta-liitto.fi) Kirjoita sähköpostin aiheeksi ”Henkilökohtainen apu 10 vuotta”. Me jaamme meille lähetetyt tarinat nimettöminä Hetan some-kanavilla.
