Kaikki vammat eivät näy ulospäin
Julkaistu
Aloitin kuukausi sitten järjestöassistenttina Heta-liitolla. Työskentelen Paikka auki -työntekijänä vuoden loppuun saakka. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, koska on ollut haastavaa työllistyä.
Vammauduin keväällä 2018, kun minulla todettiin selkäydinvamma. Minulta leikattiin kasvain kaularangasta C5-tasolta, minkä takia minulla on osittainen tetraplegia eli neliraajahalvaus. Se tarkoittaa, että toimintakykyni on heikentynyt. Kädet toimivat melko normaalisti, mutta vasen jalka on selvästi heikompi kuin toinen. Liikkuminen on toisinaan melko hidasta.
Ennen toimenpidettä leikkaava lääkäri totesi minulle pyrkimyksenä olevan, että lähden sairaalasta kävellen. No, lähdin sairaalasta kävellen mutta rollaattorin turvin. Rollaattori oli hyvä tuki, jotta pääsin liikkumaan paikasta toiseen.
Vammautumisen alkuvaiheessa liikuin paljon vanhempieni autolla kauppaan. Minulle oli myönnetty liikkumisesteisen pysäköintitunnus eli ns. invakortti. Jos ajoin invapaikalle, niin ihmiset tuijottivat ja joskus jopa osoittivat minua. Pari kertaa on tultu huomauttamaan, että kyseessä on invapaikka. On myös tultu katsomaan, onko minulla invakorttia ikkunassa.
Olen saanut kovasti ihmettelyä aikaiseksi, mutta en ymmärrä miksi. Itse mietin, onko kyseessä ns. ikäkysymys. Eikö nuori voi olla invalidi? Koska kävelen, eikö minulla ole oikeutta pysäköidä kyseiselle paikalle? Jos minulla ei ole juuri sillä hetkellä apuvälineitä mukana, pitäisikö minun pysäköidä auto kauemmaksi ja pystyä kävelemään pitkiä matkoja ostoskärryjen luo? Käytän juuri ostoskärryjä kaupassa tukena, jotta en kaadu. En pysty kantamaan mitään painavaa ilman, että minua sattuisi johonkin.
Koskaan ei tiedä, minkälaisia haasteita toisella saattaa olla tai kuinka voimakkaita kipuja hän kokee liikkuessaan pieniäkin matkoja. Vamma tai sairaus ei aina näy päällepäin.
Outi Onikki
