Jukan muistolle
Julkaistu
Julkaisimme eilen uutisen pidetyn vammaisvaikuttajan, järjestöaktiivin ja valtuustomme puheenjohtajan, Jukka Sariolan, äkillisestä poismenosta. Uutinen oli pysäyttävä, ja ajatuksemme ovat Jukan läheisten luona.
Jukka oli vuosien ajan tärkeä osa Heta-yhteisöämme. Jukan vaikutuspiiri ulottui kuitenkin paljon Hetan toimintaa laajemmalle. Varsinkin hengityslaitteen varassa elävien asiat olivat Jukalle tärkeitä. Neljän hänen kirjoittamansa kirjan lisäksi erilaisten luottamustoimien sekä vaikuttamisprojektien lista on pitkä, ja Jukan ansioitunut työ on myös noteerattu esimerkiksi Linnanjuhlien kutsulla, Suomen Leijonan ansioristillä sekä Pro diaconia -ansiomitalilla.
Jäämme kaipaamaan sitä, millainen ihminen Jukka oli – avarakatseinen ja empaattinen, positiivinen ja huumorintajuinen. Hän oli aina ihmisarvon sekä oikeudenmukaisuuden puolella ja oli monille mentori, ystävä, rohkaisija, tukija ja esimerkki. Jukka eli merkityksellisen elämän. Haluamme jatkaa sitä työtä, jota Jukka väsymättömästi teki vuosikymmenten ajan vammaisasioiden sekä ihmisarvon puolustamisen eteen.
”Eikö se ole juuri ihmisarvon kunnioittamista, kun käännämme katseemme voimavaroihimme, emmekä niihin asioihin, joita emme pysty tekemään”, totesi Jukka puheessaan tämän vuoden elokuussa järjestetyssä VammaisVoimaa!-tapahtumassa. Tällä tiellä haluamme jatkaa myös Hetassa.
Yksi paikka on nyt tyhjänä, mutta perintö, joka sille jäi, on rikas.
Puheenjohtajamme Maija Aatelon muistoja Jukasta
Jukka oli hyvä ihminen. Viisas osaaja. Hänellä oli avara ja lämmin sydän, terävä pää ja oikeat arvot. Jukka edisti väsymättömästi kaikkien vammaisten ihmisten asioita, arvokasta elämää ja oikeutta olla osallinen niin omassa elämässä kuin koko yhteiskunnassa.
Olen äärettömän kiitollinen niistä vuosista, jolloin sain tehdä vammaisvaikuttamistyötä yhdessä hänen kanssaan. Mielestäni olimme hyvä pari valtuuston ja hallituksen puheenjohtajina, koska erilaisuudet täydentävät toisiaan.
Jään kaipaamaan Jukan eettistä ajattelua, pitkiä puhelujamme vammaisasioista ja monesta muustakin. Onneksi ehdimme myös tavata lukuisia kertoja, kävimme mm. Mari Palon joulukonsertissa. Jukasta jää kauniit muistot. Ne kantavat vahvana tukena tästä eteenkin päin omassa ja Heta-liiton työssä.
Katson aurinkoista talvista maisemaa ja muistokynttilää. Juon seljankukalla ja karpaloilla maustettua Pu´er-teetä – sekin muistuttaa Jukasta. Hänen ideastaan Heta-liitto muisti aikanaan synttäreitäni mieleenpainuvasti ja hienosti – kuukauden välein postilaatikkoon kannettiin pussi hyvällä maulla valittua teetä. Pu´er kestää varastointia, joten olen säästänyt sitä erityisiin tilanteisiin. Juuri nyt on aivan erityinen Jukan teen hetki.
Jukalla olisi ollut vielä niin paljon annettavaa vammaisyhteisölle ja koko yhteiskunnalle. Hänen työnsä jäi kesken, ja meidän jäljelle jääneiden tehtävä on nyt jaksaa jatkaa.
Kiitos Jukka!
Maija Aatelo
